Tutkielman tehtävänä on tarkastella nuorsuomalaisen Valvoja-aikakauslehden aatemaailmaa ja sitä, millaista kansakuntaa lehden kirjoituksissa pyritään rakentamaan. Tutkimuksen aineistona toimii lehden vuosikerta vuodelta 1917. Valvojan on sanottu olleen toisaalta liberaali ja taas toisaalta vahvasti kansallinen julkaisu. Tämän vuoksi aineistoa tarkastellaan nationalismin ja liberalismin teoriaperinteiden kautta. Nationalismin teoreetikot, joita työssä käytetään ovat Eric Hobsbawm, Benedict Anderson sekä Ernest Gellner. Liberalismia työssä käytetään erityisesti suomalaisen liberalismin tutkimuksen pohjalta. Tutkielmassa aineistoa analysoidaan valtiollisen toiminnan, koulutuksen, kielen, etnisyyden sekä uskonnon teemojen kautta. Valvojan vuosikerrasta analysoidut artikkelit valikoituivat myös näiden teemojen perusteella.

Tutkielman tulokset osoittavat, että Valvojan aatemaailmassa liberalismi ja nationalismi kulkevat pääasiassa rinnakkain. Lehdessä rakennetaan yhtenäistä ja yhteiseen suuntaan tähtäävää kansakuntaa, jossa kuitenkin korostuvat liberaalit arvot. Arvot, joita aatemaailma sisältää valtiollisen toiminnan kannalta ovat kansanvaltaisuuden ihannointi, parlamentaariset uudistukset sekä koko maan kattava tasa-arvo. Koulutuksen kohdalla tärkeäksi nousee kansan kokonaisvaltainen sivistys, jonka avulla kansakuntaa rakennetaan. Koulutuksen tasa-arvoisuus nousee myös tärkeäksi arvoksi, jota lehden aatemaailma kannattaa. Kielen käsittely lehdessä näyttäytyy eriäviä mielipiteitä herättävänä. Toisaalta kielellinen aatemaailma on sekä suomen että ruotsin kieltä korostava, ja toisaalta taas ruotsinkielisen kansanosan poissulkeva. Kielen käsittelyssä esiin nousee myös ajatus kansainvälisen kielen tarpeesta. Etnisyyttä tarkastelevassa alaluvussa aatteet suomalaisuudesta ovat avoimia sekä pohjoiseen, itään että Eurooppaan. Siinä lappalaiset ja karjalaiset nostetaan osaksi Suomen kansaa, ja toisaalta suomalaisen etnisyyden arvokkuutta etsitään historiasta. Uskontoa käsittelevä analyysiluku korostaa uskonnonvapauden aatetta, kuitenkin protestanttisuuden historian arvokkuutta korostaen.