Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millaisia lauluja 1940- ja 1950-lukujen eli sota- ja jälleenrakennusajan kansakouluissa käytettiin ja miksi. Tutkin, miten ajalla vallinneet arvot ja ilmiöt eli ajankuva näyttäytyy käytetyissä laulukirjoissa ja niiden sisältämissä lauluissa. Tutkin myös, millaisia lauluja ajalla kansakouluaan käyneet, nyt ikäihmiset, muistavat lapsuusajoiltaan ja miksi, ja tarkastelin, näyttäytyykö ajankuva laulumuistoissa. Sota-ajalla vallitsevia kasvatuksellisia arvoja olivat isänmaanrakkaus ja luterilainen kristillisyys, jälleenrakennusajalla kansalaiskasvatus ja demokratia (mm. Syväoja 2004). Haastattelujen perusteella pyrin selvittämään, muistetaanko lapsena itse laulettuja koululauluja paremmin kuin radiosta kuultuja iskelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on valottaa, millainen rooli lapsuuden ajan kansakoululauluilla voi olla ikäihmisen elämässä vielä tänä päivänä.

Tutkimus on muodoltaan laadullinen ja lähestymistapa fenomenologis-hermeneuttinen. Analysoin sisällöllisesti ja kvantifioiden viittä eri laulukirjaa, jotka ovat olleet yleisiä Suomen kansakouluissa tutkimallani ajalla. Kategorisoin kirjojen sisältämiä lauluja niiden sanoitusten ja sisältöjen perusteella, vertailin erilaisten teemojen esiintymistä laulukirjoissa ja tarkastelin kirjojen sisällöllistä painottumista. Kirjoissa oli eniten luontoon, isänmaallisuuteen ja hengellisyyteen liittyvää materiaalia.

Haastattelin seitsemää naisikäihmistä, jotka ovat käyneet vetämässäni lauluryhmässä Jyväskylän NNKY:llä. Teemahaastatteluna toteutettuja haastatteluja tarkastelin muistitietona, jonka avulla haastatteluissa esiin tulevia muistoja voidaan lähestyä historiallisena tosiasiana, kuten kirjallisia lähteitä (Ks. Peltonen 2002; Portelli 2006). Haastateltavat eivät kokeneet koulun lauluilmapiiriä patrioottiseksi, vaikka he muistavat useita isänmaallisia ja maakuntalauluja. Kodin ilmapiiri koettiin vielä 1950-luvulla osittain sodan värittämäksi, ja hengellisyys läpileikkasi aikaa laulumuistoissa. Luontoon liittyviä, hengellisiä, joulu- sekä lastenlauluja koettiin tärkeiksi.

Vaikka patrioottisuutta henkivät laulut tuntuisivat irrallisilta tai kristillisten laulujen laulattaminen näyttäytyisi nykyaikaisen arvomaailman valossa epäeettiseltä, on huomioitava, että ne ovat tämän ajan ikäihmiselle se laulusto, jota he muistavat vielä muistisairaanakin. Lapsuuden musiikkikokemukset sisältävät niin vahvoja tunteita, että ne säilyvät muistissa vaikeasta muistisairaudesta huolimatta (Huotilainen & Peltonen 2017). Siksi ikäihmisten laulattamisessa tulisikin ottaa entistä enemmän mukaan laulatettavien lapsuuden ajan koululauluja, vaikka niissä olisi sellaista materiaalia, jota laulattaja itse ei kokisi tärkeäksi.