Tämä tutkielma on tapaustutkimus adaptaatiosta. Se koostuu kahdesta osasta: Taiteellinen osa muodostuu tekstipätkistä, jotka ovat osia Lumikki-sadun pohjalta kirjoittamani romaanikäsikirjoituksen ensimmäisestä versiosta. Teoreettisessa osassa tarkastelen adaptaatioprosessia käytännössä. Tutkimuskysymykseni kuuluu: mitä kyseisessä adaptaatiossa tapahtuu?

Työssäni sivuan tarinan lainaamisen historiaa antiikin tarinankerronnan ja myyttien kierrättämisen näkökulmasta. Käyn läpi adaptaation, kansansadun ja romaanin käsitteiden määritelmät ja valaisen mitä tapahtuu adaptaatiomatkalla sadusta romaaniksi.

Pääasiallisena teoriapohjana käytän Linda Hutcheonin teosta A Theory of Adaptation (2013). Hutcheonin (2013, 20) mukaan adaptaatio on pohjatarinan omaksi tekemistä. Omaksi tekeminen pohjautuu tulkinnalle ja uuden luomiselle. Tämän innoittamana tutkielmani painopisteet ovat Lumikin tulkinnassa ja uuden luomisen metodini avaamisessa. Tulkintaosiossa vertailen Bettelheimin psykoanalyyttistä Lumikki-tulkintaa omaan feministissävytteiseen tulkintaani. Myöhemmin pohdin, miten tulkinnat näkyvät adaptaatiossani, vai näkyvätkö lain.

Aiemmin kerrottuja tarinoita on kierrätetty aina. Tärkein ja miellyttävin havainto, jonka tämän tutkimukseni yhteydessä tein, liittyy traditioon kytkeytymiseen ja sen tuomaan tunteeseen olla osa suurempaa kokonaisuutta. Aivan kuin ihmisyyden alkuaikoina olisi laitettu liikkeelle leikki, omanlaisensa rikkinäinen puhelin, jota saan nyt osaltani olla jatkamassa.