Johtaja-alaisvuorovaikutussuhde on viestinnän ja vuorovaikutuksen kautta syntynyt ja muovautunut kahden osapuolen välinen suhde työpaikalla, jossa toisella on hierarkkista valtaa ohjata toista. Tämä opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastellaan johtajaalaisvuorovaikutussuhteen tutkimusta viestinnän näkökulmasta viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Tutkielman tavoitteena on systemaattisesti kartoittaa ja jäsentää viestinnän alan tutkimusta johtaja-alaisvuorovaikutussuhteesta.

Opinnäytetyössä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineistona on 48 englanninkielistä johtaja-alaisvuorovaikutussuhdetta tarkastelevaa tutkimusartikkelia, jotka kartoitettiin viestinnän ja sen lähitieteiden tietokannoista. Tutkimuskirjallisuutta jäsennettiin ja luokiteltiin tutkimusten kohteina olleiden ilmiöiden, tutkimuksissa hyödynnettyjen teorioiden sekä tutkimusmenetelmien mukaan. Lisäksi tutkimusten keskeiset tulokset on koottu ja jäsennetty yhteen.

Tutkimusten kohteena olleet ilmiöt jäsentyi kuuteen kategoriaan: 1) johtajaalaisvuorovaikutussuhteen muodostuminen ja kehittyminen, 2) johtajaalaisvuorovaikutussuhteen laatuun vaikuttavat tekijät, 3) johtaja-alaisvuorovaikutussuhteen yhteys muihin työpaikan vuorovaikutussuhteisiin 4) johtaja-alaisvuorovaikutussuhteen yhteys työntekijöiden työn tuloksiin, suorituskykyyn, alaistaitoihin sekä työtyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin, 5) johtajan toiminta ja sen vaikutukset johtaja-alaisvuorovaikutussuhteeseen, 6) alaisen toiminta ja sen vaikutukset johtaja-alaisvuorovaikutussuhteeseen.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että viimeaikainen johtajaalaisvuorovaikutussuhdetta tarkasteleva tutkimus on tutkimusmetodien ja teorioiden puolesta hyvin yksipuoleista. Johtaja-alaisvuorovaikutussuhdetta on tutkimuksissa määritelty pääsääntöisesti LMX-teorian pohjalta, tutkimukset on tehty pääosin kvantitatiivisilla menetelmillä ja tutkimuksissa käytetyt johtaja-alaisvuorovaikutussuhdetta mittaavat mittarit on keskittynyt suhteen laadun mittaamiseen LMX-7 mittarin avulla.