Elina Myllymäki (2017). Akuuttien polvivammojen esiintyvyys 10-14-vuotiailla jalkapalloilijoilla. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto (fysioterapia), pro gradu-tutkielma, 40 s, 1 liite.

Jalkapallon harrastajamäärä on jatkanut kasvuaan Suomessa ja maailmalla. Polvivammojen esiintyvyyden tunnetaan olevan vanhemmilla jalkapallon pelaajilla yleistä. Tiedetään myös, että nuorena saatu vakava polvivamma lisää nivelrikon riskiä sekä voi heikentää elämänlaatua ja liikunta-aktiivisuutta aikuisiällä. Kuitenkin lasten jalkapallovammoista tiedetään hyvin vähän. Etenkin alle 13-vuotiaiden polvivammojen esiintyvyydestä on rajallisesti tutkimuksia, vaikka juuri puberteetin aikana riski loukkaantumiseen saattaa olla kohonnut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia akuuttien polvivammojen esiintyvyyttä ja riskitekijöitä 10-14-vuotiailla jalkapallon pelaajilla.

Tutkimuksen aineisto oli osa UKK-instituutin satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta (Terve Futaaja RCT 2014-2015). Viiden kuukauden aikana seurattiin 48:aa jalkapallojouk-kuetta 10:stä seurasta (n=718) ja vammoja kerättiin viikoittaisen tekstiviestikyselyn ja puhelimitse käydyn haastattelun avulla. Akuutiksi polvivammaksi määriteltiin jalkapallon kilpapelissä, lajiharjoittelussa tai lajin oheisharjoittelussa tapahtunut äkillinen polvivamma, joka aiheutti kipua, haittaa tai urheilun keskeyttämisen. Analysoinnissa käytettiin kuvailevia tun-nuslukuja, ilmaantuvuus laskettiin 1000:ta pelaajaa kohden ja riskitekijöiden selvittämiseen käytettiin ristiintaulukointia sekä khiin neliö –testiä.

Viiden kuukauden seurannan aikana tutkimusryhmässä sattui 68 akuuttia polvivammaa. Il-maantuvuus oli 95 vammaa / 1000 pelaajaa, ja tytöillä ilmaantuvuus oli hieman korkeampi. Riski polvivammaan oli suurempi peleissä kuin harjoituksissa, ja vamma sattui todennäköisemmin kontaktitilanteessa (76%). Suurin osa (65%) polvivammoista oli pieniä tai lieviä, mutta joukossa oli myös kohtalaisia (13 kpl) ja vakavia (5 kpl) vammoja. Suurin osa lapsille sattuneista polvivammoista oli ruhje- ja kolhaisuvammoja (62%), ja niitä esiintyi eniten tukijalassa. Dominoivassa jalassa esiintyi taas enemmän nivel- ja nivelsidevammoja, joita oli vammatyypeistä toiseksi eniten (25%).

Tutkimuksen mukaan jalkapalloa pelaavilla lapsilla polvivammojen ilmaantuvuus on yleistä. Jos tarkastellaan pelkkiä kohtalaisia ja vakavia, pidemmän poissaolon vaativia polvivammoja, ilmaantuvuus on melko vähäistä. Lasten polvivammojen epidemiologisia tutkimuksia tarvitaan lisää, jotta niiden perusteella voidaan suunnitella heille soveltuvia ja loukkaantumisriskiä vähentäviä toimenpiteitä.