Tutkielma käsittelee tapausesimerkkinä Lappeenrannan entisen rautatieaseman merkityksiä sen elinkaaren 1885–2013 aikana ja edelleen nykyhetkenä, jolloin rakennusta ei enää ole. ”Vanhaksi asemaksi” ja myöhemmin ”Keisarinasemaksi” kutsutulla rakennuksella oli monivaiheinen historia, kunnes se vasta restauroituna katosi kaupunkikuvasta tulipalon seurauksena vuonna 2013. Tässä työssä tarkastellaan rakennuksen ja sen käyttäjien suhteen muuttumista, rakennuksen identiteetin muuttumista ja merkityksiä, joita rakennukseen on kohdistettu eri aikoina.

Asemarakennus rakennettiin 1885 kun Lappeenrantaan valmistui Simolasta johtava haararata, joka mahdollisti entistä paremmat liikenneväylät kaupunkiin ja sieltä pois. Aseman syntyhistoriassa oli erityistä glamouria, sillä rakennukseen suunniteltiin omat koristeelliset odotustilat Venäjän keisari Aleksanteri III:n sotaväen leiriin tekemiä vierailuja varten. Myöhemmin käyttötarpeiden muuttuessa rakennuksen ulkomuoto muuttui ja siihen kohdistettiin aikaisemmasta poikkeavia merkityksiä. Paitsi että rakennus oli rautatieasema, suuren osa historiastaan se palveli kotina. Ajoittain rakennus kävi myös lähellä purkamista, kunnes suojelupäätöksen myötä se peruskorjattiin ja restauroitiin 1800-luvun mukaiseen asuunsa. Tavoitteena oli löytää rakennukselle yhteistä käyttöä julki-sena tilana.

Lähes unohdetun aseman arvostus nousi uudelleen 2000-luvulla, kun aseman sisäkatoista löytyivät alkuperäiset 1800-luvun ”keisarilliset” koristemaalaukset. Maalausten ansiosta rakennus sai paljon julkisuutta paikallisessa mediassa, ja sen myötä kaupunkilaiset tulivat tietoisemmiksi kaupunkinsa historiasta. ”Keisarinasema” oli kuitenkin enemmän kuin välittäjä nyky-Lappeenrannan ja kaupungin keisarillisen historian välillä. Se oli aktiivinen osa alati muuttuvaa ympäristöään ja ihmisiä, jotka toimivat samassa ympäristössä. Tutkimuksessa lähestytäänkin rakennettua ympäristöä elävänä ja muuttuvana tilana, joka on erottamaton osa käyttäjiään eli ihmisiä, jotka tilassa toimivat. Tutkielmassa pohditaan, minkälaiseen rooliin asemarakennus kulloinkin asettui kaupungissa, ja oliko se korvaamaton osa ympäristöään – vai onko se vain yksi kadonnut kohde muiden joukossa.