Harrastus on töistä ja muista päivittäisistä toiminnoista erillään oleva aktiviteetti, johon yksilöt osallistuvat saadakseen nautintoa tai hyvinvointia. Elämänlaatu viittaa yksilöiden yleiseen hyvinvointiin ja se sisältää muun muassa terveyden, koulutuksen sekä sosiaalisen osallisuuden. Yksin asuminen on yhä yleisempää myös Suomessa ja sen on havaittu olevan yhteydessä matalampaan hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Harrastuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä parempaan elämänlaatuun, mutta asiaa ei ole tarkasteltu yksin asuvien ja toisen kanssa asuvien vanhusten kesken. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ko-tona tai kodin ulkopuolella tapahtuva harrastuneisuus yhteydessä parempaan elämänlaatuun yksin tai toisen kanssa asuvilla iäkkäillä ihmisillä.

Tutkimus on osa Life-Space Mobility in Old Age-tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallis-tui 848 kotona itsenäisesti asuvaa 75-90 –vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alu-eelta. Elämänlaatua arvioitiin WHOQOL-BREF-mittarilla. Harrastuneisuutta ja harrastuk-sissa käymisen useutta arvioitiin haastattelukysymyksillä. Harrastuksen, asumismuodon ja elämänlaadun yhteyttä analysoitiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä ja kovarianssiana-lyysillä.

Tutkittavista 38 % oli miehiä ja 62 % naisia. Yksin asui 26 % miehistä ja 70 % naisista. Ko-din ulkopuolella tapahtuva ryhmäharrastus oli 56 %:lla osallistujista ja kotona tapahtuva harrastus 94 %:lla. Yksin asuminen oli yhteydessä matalampaan ja harrastus korkeampaan elämänlaatuun sekä miehillä että naisilla. Paras elämänlaatu oli toisen kanssa asuvilla mie-hillä, joilla oli kodin ulkopuolella tapahtuva ryhmäharrastus (elämänlaadun keskiarvo 101.0 ja keskihajonta 1.2) ja huonoin elämänlaatu naisilla, jotka asuivat yksin ja joilla ei ollut ko-din ulkopuolella tapahtuvaa ryhmäharrastusta (98.5, 0.9). Elämänlaadun erot selittyivät iän ja alaraajojen toimintakyvyn eroilla. Kotona tapahtuvan harrastuksen ja elämänlaadun välis-tä yhteyttä ei voitu tutkia, koska lähes kaikki raportoivat kotona tapahtuvan harrastuksen.

Kodin ulkopuolinen ryhmäharrastuneisuus oli yhteydessä parempaan elämänlaatuun niin yksin asuvilla kuin jonkun toisen kanssa asuvilla iäkkäillä henkilöillä, mutta yhteys selittyi iän ja alaraajojen toimintakyvyn eroilla. Saatu tulos on samansuuntainen kuin aiempien tut-kimusten tulokset. Tämän poikkileikkaustutkimuksen perusteella ilmiöiden ajallinen järjes-tys jää epäselväksi. Kuitenkin olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että myös huonokun-toisten ja iäkkäämpien henkilöiden olisi mahdollista päästä kodin ulkopuolelle harrastamaan ja näin ollen mahdollisesti parantaa elämänlaatuaan.