Sahlman, P. 2017. Sukupuolen diskurssit liikuntapedagogiikan opiskelijoiden kouluttajien puheessa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 77 s., 1 liite. Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tutkinut sukupuolen diskursseja liikuntapedagogiikan opiskelijoiden kouluttajien puheessa. Liikunta on ainoa oppiaine, jossa oppilaat on pääasiallisesti jaettu erillisryhmiin sukupuolensa perusteella, samoin opettajien rekrytointi on sukupuoliperusteista. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu yleisesti koulujen piilo-opetussuunnitelman vahvistavan perinteisiä sukupuolirooleja ja kohtelevan tyttö- ja poikaoppilaita erilaisin kriteerein ja vaatimuksin. Liikunnan tapauksessa toiminta on erityisen sukupuolittunutta myös opetussisällöissä. Olen halunnut tutkia erityisesti juuri Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opettajia, koska käsitykseni mukaan liikuntapedagogiikan pääaineella ja sen opettajilla on paljon valtaa siihen, miten ja mitä koulujen liikuntatunneilla opetetaan, myös sukupuolen näkökulmasta. Käsittelen näitä opettajia siis tässä tutkimuksessa institutionaalisina vallankäyttäjinä, joiden puheen diskurssit sukupuolesta vaikuttavat liikunnanopettajien koulutukseen ja siten myöskin liikunnanopetuksen sisältöihin ja käytänteisiin kouluissa. Aineisto kerättiin kirjallisin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin ja se analysoitiin diskurssianalyysillä keväällä 2017. Haastattelulomakkeet lähetettiin 10:lle liikuntapedagogiikan opiskelijoiden opettajalle. Vastauksia palautui kuusi. Vastaajista kolme oli miestä ja kolme naista. Vastauksista eroteltiin ensin kohdat, jotka koskivat kyselylomakkeen eri teemoja: sukupuolta, seksuaalisuutta, liikunnan erillis- ja yhteisopetusta, opettajan sukupuolta, sukupuolen käsittelyä liikunnanopettajakoulutuksessa sekä tasa-arvoa. Tämän jälkeen vastauksia käsiteltiin teemojen mukaisina kokonaisuuksina ja niistä etsittiin yhdistäviä tekijöitä, joista diskurssit muodostettiin. Ilmaisujen merkityksen tulkinnassa käytettiin kuitenkin apuna vastaajien koko vastausta. Analyysissa vastauksista erottui kolme päädiskurssia. Olen nimennyt ne sukupuolinormatiivisuuden, sukupuolisensitiivisyyden ja sukupuolineutraaliuden diskursseiksi. Näistä sukupuolinormatiivisuuden diskurssi on aineistossa hallitsevin. Sukupuolinormatiivisessa diskurssissa on piirteitä hegemonisesta maskuliinisuudesta sekä heteronormatiivisuudesta. Näitä piirteitä aineistossa edustavat maskuliinisuuden ja feminiinisyyden erottelu oppilaiden ominaisuuksissa ja mieltymyksissä sekä opetuksen ja opettajien sukupuoliperusteisuudessa Sukupuolisensitiivisen diskurssin ilmaisuja olivat näkemys omien sukupuolinäkemysten, arvojen ja asenteiden pohtimisen tärkeydestä sekä niiden vaikutukset oppimiseen, koulun arvojen, käytänteiden ja toimintatapojen mahdollinen vaikutus yksilöiden eriarvoistamiseen, sukupuolisen lokeroinnin tiedostaminen ajattelutapana urheilussa sekä opettajan ammattitaidon kehittäminen sukupuolisensitiivisen ajattelun kautta. Sukupuolineutraalin diskurssin osuus jäi aineistossa vähäiseksi. Kaikissa diskursseissa pidettiin tärkeänä, että opettajalla säilyy mahdollisuus valita ja muokata opetustapaa tilanteen mukaan joustavasti ja monipuolisesti. Ylhäältä käsin luotu pakko jompaan kumpaan opetustapaan, yhteisryhmä- tai erillisopetukseen nähtiin haitallisena. Liikunnanopetus on kouluissa tällä hetkellä sukupuolen perusteella vahvasti jaoteltua. Siksi tulkitsen sukupuolinormatiivisen diskurssin olevan myös hegemonisen diskurssin asemassa koulujen liikunnanopetuksessa. Sukupuolen merkitys ja vaikutus tulisi nostaa esille alan sisäisessä keskustelussa ja opetuksen kehittämisessä. Liikunnanopettajien koulutussisällöissä tulisi pyrkiä sukupuolitietoiseen ja sukupuolisensitiiviseen koulutukseen. Koulun liikunnanopetuksen tulee lakisääteisenä ja valtiollisena instituutiona pyrkiä pois perinteisten sukupuoliroolien vahvistamisesta ja edistää inklusiivisia maskuliinisuuden ja feminiinisyyden muotoja liikuntatunneilla ja kouluyhteisössä.