TIIVISTELMÄ

Miika Klinga & Ville Leskinen (2016). Hoitoalan esimiesten keinot ja haasteet epätyypillistä työaikaa tekevien alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma, 63 s., 4 liitettä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdessa eri sairaalaorganisaatiossa työskentelevien hoitoalan esimiesten kokemuksia ja näkemyksiä epätyypillisen työajan asettamista haasteista ja keinoista, joita heillä on käytössään vuorotyötä tekevien alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Lisäksi tutkittiin millaisia uusia keinoja esimiehet haluaisivat ottaa käyttöönsä alaistensa hyvinvointia edistämään. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ryhmähaastatteluilla, jotka järjestettiin joulukuussa 2015 ja helmikuussa 2016. Haastattelujen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kahteen ryhmähaastatteluun osallistui 8 osastonhoitajaa ja 2 apulaisosastonhoitajaa (n=10), jotka toimivat hoitajien esimiehinä.

Tutkimuksen osana toteutettiin järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, jossa kartoitettiin millaisia hyvinvoinnin edistämisen keinoja ja haasteita epätyypillistä työtä tekevien hoitajien esimiehet ovat kuvanneet aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 41 tutkimusta, joista suurin osa oli määrällisiä kyselylomakkein toteutettuja alkuperäistutkimuksia (n=27). Laadullisia alkuperäistutkimuksia oli seitsemän (n=7), joista viidessä käytettiin kyselylomaketta ja kahdessa ryhmähaastattelua. Katsausartikkeleita oli kuusi (n=6), joista yksi oli järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja viisi kuvailevia katsauksia. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa oli käytetty sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä (Williams ym. 2007).

Haastattelututkimuksen tuloksista nousi esille, että hoitoalan esimiehet pitävät työntekijälähtöistä johtamista tärkeimpänä teemana alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Sen voidaan nähdä toimivan pohjana koko työyhteisön hyvinvoinnin edistämiselle. Hoitajien esimiehet kokivat yksilön vahvistamisen, yhteisöä tukevat keinot, itsensä johtamisen sekä olemassa olevien resurssien hyödyntämisen ja vahvistamisen olemassa oleviksi keinoikseen alaistensa hyvinvoinnin edistämisessä. Alaistensa hyvinvoinnin edistämisen haasteina esimiehet kokivat organisaatiotason haasteet, yhteisötason haasteet, yksilötason haasteet, omien keinojen rajallisuuden sekä epätyypillisen työajan tuomat haasteet toiminnalle ja hyvinvoinnille. Lisäksi alaistensa hyvinvoinnin edistämiseksi esimiehet ilmaisivat haluavansa lisää vaikutusmahdollisuuksia ja ohjausta työn kehittämiselle, jaksamista ja työn tekemistä helpottavia resursseja, yhteishenkeä ja yhteistyötä kasvattavaa toimintaa sekä alaisten motivoimisen mahdollisuuksia.

Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää epätyypillistä työaikaa noudattavien sairaalaorganisaatioiden yksiköiden esimiestyön kehittämisessä. Tutkimuksen kokemusten pohjalta voidaan todeta, että epätyypillistä työaikaa tekevien hoitajien esimiesten hyvinvoinnin edistämistä tarvitsisi alaisten hyvinvoinnin ohella tutkia lisää. Jotta vuorotyötä tekevien hyvinvointi voisi olla maksimaalista, on sekä alaisten että esimiesten hyvinvointi otettava yhtä lailla huomioon.

Asiasanat: esimiestyö, hoitoala, epätyypillinen työaika, hyvinvointi, vuorotyö