Tämä pro gradu -tutkielma kertoo Seppo Jokivartion tarinan. Seppo soti ensin talvisodassa, sitten jatkosodassa ja osallistui vielä Tornion maihinnousuun. Lapin sodan ensimmäisen taistelupäivän iltana Seppo jäi viiden muun suomalaisen sotilaan kanssa saksalaisten sotavangiksi hieman Torniosta pohjoiseen.

Sotavankien kertoman perusteella saksalaiset kohtelivat suomalaisia kuin eläimiä. Osoitan nämä kertomukset uskottaviksi tarkastelemalla saksalaista sotavankijärjestelmää yleisellä tasolla. Ei ole mitään syytä olettaa, että petetyksi ja yllätetyksi tulleet saksalaiset olisivat kohdelleet suomalaisia sotavankeja yhtään sen hellemmin kuin muitakaan järjestelmänsä piiriin joutuneita.

Sotavankeja marssitettiin olemattomalla ravinnolla ja raskaita vankkureita vetäen saksalaisten mukana Norjaan. Väkivallan ja kuoleman uhka oli jatkuvasti läsnä. Tässä vaiheessa suomalaisia ryhdyttiin kosiskelemaan muodostettavaan suomalaiseen SS-vapaaehtoispataljoonaan. Kammottavat olosuhteet ja huoli tulevaisuudesta pakottivat Sepon ja monet muut värväytymään.

SS-koulutus jatkui Kongsvingerin linnoituksessa Norjassa, mutta Seppo ja monet muut siirrettiin erikoiskursseille Saksaan. Suomalaisille värväytymistä oli mainostettu mahdollisuutena palvella isänmaataan, mutta todellisuudessa kyse oli SS:n ja suomalaisten natsien suunnittelemasta aseellisesta vastarinnasta Suomen laillista hallitusta tai mahdollista neuvostomiehittäjää vastaan.

Saksan romahdettua Seppo päätyi takaisin Suomeen, Valpon kuulusteluihin ja lopulta sotaylioikeuteen epäiltynä maanpetoksesta. Esittämäni todistusaineiston perusteella totean, että Sepon sotavangiksi jäämisessä ei ollut mitään hämärää ja värväytyminen tapahtui olosuhteiden pakosta. Samaan johtopäätökseen päätyi myös sotaylioikeus ja jätti Sepon tuomitsematta.