Tarkastelemme artikkelissamme inkerinsuomen muutosta ja attritiota kielikäsitysten näkökulmasta hyödyntäen etenkin etnografiaa ja kansanlingvististä lähestymistapaa. Artikkelin tavoitteena on tuoda kielenkäyttäjien perspektiivi kielen muutokseen ja attritioon. Artikkeli yhdistää kaksi etnografista tutkimusta, jotka on toteutettu Pietarissa, Pietarin lähialueella ja Petroskoissa. Kaarina Monosen tutkimus keskittyy ensimmäisen sukupolven inkeriläisiin ja siihen, miten he kommentoivat inkerinsuomalaisten kielenkäytön muuttumista elämänhistorian ja muuttuneiden kieliyhteisöjen ja -olojen kautta. Ensimmäisen sukupolven inkeriläiset valaisevat osaltaan myös kielen muutosta ja murteen katoamista yksilötasolla. Sari Pöyhönen puolestaan tarkastelee toisen ja kolmannen sukupolven inkeriläisten opettajien suhdetta suomen ja venäjän kieliin. Näiden sukupolvien inkerinsuomalaiset pohtivat kielenkäytön muutosta ja kielen katoamista paitsi yksilötasolla myös mikrohistoriallisesti peilaamalla kokemuksiaan vanhempiin sukupolviin.