Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään kuukautisveren symboliikkaa taiteessa. Tutkimuskohteina ovat Hanni Haapaniemen kolme kuukautisverellä maalattua Neitsyt Maria -aiheista teosta. Tutkimuskysymys voiko lika rikkoa pyhän idean? johdattaa selvittämään pyhän käsitteen muodostumista sekä kansanuskon että kristinuskon konteksteissa, sillä yhteisöt ovat jo ennen kirkkouskontojen syntymistä erottaneet pyhää määrittäneet kohteensa profaanista erilaisin tabusäännöin määritellyin rajanvedoin. Kuukautisveren symboliikka on kahtiajakoinen, sillä se pyhän veren metaforana yhdistyy ruumiineritteeseen, joka ylittää ihmisruumiin symboliset ja fyysiset rajat ”tunkeutuen” ulos pyhän, eheän ruumiin yhteydestä. Ihmisruumis on vuosisatojen ajan ollut kontrolloitavaa; jotain, minkä kautta käsitämme yksilön ja yhteisön rajat ja ylläpidämme järjestystä. Ruumiin rajojen ylitykset ja rikkomukset uhkaavat tätä järjestystä. Käsitykset kuukautisverestä muotoutuvat naisruumiin ja pyhän kulttuurihistoriallisten merkitysten selvittämisen kautta. Erityisesti Neitsyt Maria -aiheisten maalausten yhteydessä saastaiseksi koettu materiaali tuntuu rikkovan pyhän koskemattomuuden rajan. Tutkielmassa käy ilmi, kuinka yhteisöä ylläpitävät, tabusäännöin merkityt rajat ovat symbolisessa suhteessa naisruumiin rajoihin. Tällöin ne muodostuvat määrittämään sekä naisen ruumiillisuutta että seksuaalisuutta. Neitsyt Marialla on ollut keskeinen rooli naiskuvan, ruumiillisuuden ja pyhän käsitteen muotoutumisessa myös kuvataiteen kannalta.