Tämä tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa selvitän uuden koulurakennuksen ja toimintakulttuurin suhdetta. Tutkittava kohde on Paunun yläkoulu Jämsässä, sen opettajat ja kaksi yhdeksättä luokkaa. Tutkin käyttäjien vaikutusmahdollisuuksia suunnittelussa sekä heidän kokemuksiaan uudesta rakennuksesta. Tarkastelen myös koulun arkkitehtuuria ja käyttäjien sille antamia merkityksiä. Aineiston kokosin kyselyillä. Tutkimusmenetelmänä käytin myös osallistuvaa havainnointia. Teoreettisen tarkastelun keskiössä on eletyn tilan ja rakennetun ympäristön kokemus, mm. Kirsi Saarikankaan ja Pauline von Bonsdorffin fenomenologisen ja kokemuksellisen ympäristöestetiikan näkemykset tilan ja kokijan suhteesta. Tavoite oli saada tietoa siitä, miten käyttäjien ja arkkitehtien yhteistyö toteutui uuden rakennuksen suunnittelussa sekä millainen suunnitteluprosessi edistäisi toimintakulttuurin muutosta. Tuloksena oli, että uuden koulurakennuksen suunnitteluprosessin tulisi lähteä käyttäjien laatimasta pedagogisesta näkemyksestä. Jos tämän laativat pääasiassa arkkitehdit, ei uudella oppimisympäristöllä ole merkittävää vaikutusta koulun toimintatapoihin. Uuden oppimisympäristön mahdollisuudet, avoimet, joustavat ja muunneltavat tilat voivat silloin jäädä hyödyntämättä. Pelkkä uusi rakennus ei tuota uudenlaista opetusta. Käyttäjien osallistumisen suunnitteluvaiheeseen on oltava vahvempi, jotta uudella oppimisympäristöllä olisi vaikutusta koulun toimintakulttuuriin. Tarvitaan aikaa pohtia ja aitoa vuorovaikutusta. Koulun suunnittelu on monivaiheinen prosessi ja siksi koulun ja arkkitehtuurin kenttään perehtynyt ulkopuolinen välittäjä olisi hyödyllinen tuki. Suunnitteluun osallistuminen ja tilojen muokkaaminen voisi lisätä omistajuuden kokemusta, mikä voisi motivoida pohtimaan koulun toimintatapoja. Oppilaiden tapa ottaa tiloja haltuun ennalta suunnittelmattomilla tavoilla pitäisi myös ottaa suunnittelussa huomioon. Tutkimusryhmien näkemykset koulurakennuksen ja viihtyvyyden suhteesta poikkesivat toisistaan. Oppilaiden viihtyvyydelle fyysistä oppimisympäristöä tärkeämpää on sosiaalinen oppimisympäristö, opettajat pitivät uutta rakennusta erittäin merkittävänä työviihtyvyydelleen.