Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella vastavalmistuneiden uusien työntekijöiden osaamisen hyödyntämistä ja oppimista työyhteisössä. Tutkimuksessa keskityttiin kuvailemaan heidän kokemuksiaan osaamisensa hyödyntämisestä ja oppimisesta työyhteisössä. Tutkimuskysymyksin selvitettiin, millaiset työyhteisön tekijät edistävät vastavalmistuneen uuden työntekijän osallisuutta ja oppimista työyhteisössä ja millaiset tekijät puolestaan rajoittavat vastavalmistuneen uuden työntekijän osallisuutta ja oppimista työyhteisössä. Tarkastelunäkökulma pohjautui Fullerin ja Unwinin ekspansiivis-rajoittavan oppimisen teoriaan ja Wengerin sosiaalisen oppimisen teoriaan. Fullerin ja Unwinin teoria tarkastelee vastavalmistuneen osaamisen hyödyntämistä oppimisen näkökulmasta ja Wengerin teoria näkee puolestaan osallisuutta edistävien tekijöiden työyhteisössä tukevan osaamisen hyödyntämistä. Wengerin määrittämällä käytäntöyhteisön käsitteellä tarkoitettiin tässä tutkimuksessa työyhteisöä, jota Fullerin ja Unwinin teoria tarkastelee oppimisympäristönä. Tutkimuksen aineisto hankittiin haastattelemalla kahdeksaa vastavalmistunutta uutta työntekijää, jotka työskentelivät kahdessa suuressa yrityksessä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Teemat johdettiin Wengerin käytäntöyhteisöjen ulottuvuuksista. Analyysi pohjautui Fullerin ja Unwinin sekä Wengerin teorioista johdettuihin teemoihin, joiden avulla aineistosta jäsennettiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisin tieto. Tutkimuksen perusteella tärkein osallisuutta ja oppimista edistävä tekijä oli vuorovaikutus työyhteisön jäsenten välillä, joita edisti molemmissa yrityksissä työyhteisön jäsenten positiivinen vastaanotto ja ajanviettäminen yhdessä. Sen lisäksi auttamisen kulttuuri ja mielipiteisiin kannustava ilmapiiri tuki vastavalmistuneiden oppimista ja osallisuutta työyhteisössä sekä osaamisen hyödyntämistä. Osallisuutta ja oppimista rajoitti puolestaan molemmissa yrityksissä puutteellinen tiedonsiirto ja mielipiteiden heikko vaikuttavuus. Suurin ero yritysten välillä oli asteittaisen siirtymisen tukeminen, toisessa yrityksessä vastavalmistuneiden tuen määrää vähennettiin asteittain kuin toisessa yrityksessä tällainen tukimallin puuttui kokonaan. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin vuorovaikutuksen työyhteisön jäsenten välillä olevan tärkein ominaisuus osallisuuden ja oppimisen edistämisen näkökulmasta sekä vastavalmistuneelle uudelle työntekijälle että yritykselle. Myönteinen vuorovaikutus työyhteisön jäsenten välillä mahdollisti uuden työntekijän osallisuuden ja oppimisen ja näin hän pääsi tuomaan osaamistaan työyhteisön käyttöön. Tällöin myös yritys hyötyi vastavalmistuneen onnistuneesta integroitumisesta työyhteisöön. Sen lisäksi asteittaisen siirtymisen tukeminen osoittautui merkittäväksi vastavalmistuneen oppimista edistäväksi tekijäksi.