Tutkielman tarkoituksena on tarkastella jääkiekkosankaruutta sanomalehtien palstoilla. Aineistona on käytetty kahta suomenkielistä ja kahta ruotsinkielistä sanomalehteä vuoden 2014 olympiakisojen ja jääkiekon MM-kisojen aikana. Tutkimuksessa on tarkasteltu tarinoita, joita Suomen ja Ruotsin maajoukkueiden esityksistä luotiin lehdissä turnauksen aikana. Yksittäisen pelaajan sankariroolia on määritelty sen pohjalta, millaisilla teoilla hän ansaitsi sankari- tai antisankariroolinsa, ja miten häntä niiden pohjalta kuvattiin. Erityisesti on keskitytty otsikoihin ja kuvainnollisiin ilmauksiin kuten metaforiin, joilla sankaruutta luonnehdittiin. Aineistoa analysoitiin kvalitatiivisesti sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Aineistosta poimittiin tutkimuskysymysten kannalta merkitsevät ilmaukset ja ne ryhmiteltiin teemoittain.Tutkimustulokset kertovat, että jääkiekkojournalismin kieli on värikästä etenkin iltapäivälehdissä. Kerronnassa elivät rinnakkain niin analyyttinen arviointi kuin dramaattinen ja viihteellinen sisältö. Etukäteisodotukset määrittelivät miten joukkueen menestykseen ja yksittäisten pelaajien suorituksiin suhtauduttiin. Sankariteot olivat pelin ratkaisevia suorituksia, sankari kantoi vastuunsa ja antisankari puolestaan petti odotukset. Sankari-termiä eri muodoissa käytettiin otsikoissa runsaasti, ja sankaruuden kuvauksissa tyypillistä oli ääripäästä toiseen liikkuminen, vastakkainasettelut ja osin kuluneetkin metaforat, joilla väritettiin tarinoita joukkueista ja sankaripelaajista. Ruotsalaislehtien juttusisältö oli monipuolisempaa kuin suomalaisten. Sankaruuden elementit ja kerrontatavat kuitenkin olivat samankaltaisia. Se, että Ruotsilla on enemmän huippupelaajia ja menestyksekkäämpi historia näkyi ruotsalaislehtien suurempina ennakko-odotuksina ja voitonvarmuutena. Ruotsalaislehdissä huomiota saivat useammat pelaajat, kun taas esim. olympiajääkiekossa Suomella oli yksi suuri sankari, johon huomio keskittyi. Tutkitussa materiaalissa kritiikki ja ylistys joukkuetta ja pelaajia kohtaan ilmaistiin ruotsalaislehdissä voimakkaammin kuinsuomalaisissa, mutta myös monipuolisemmin ja persoonallisemmin argumentoiden. Suomalaisessa iltapäivälehdessä oli havaittavissa liiallistakin ylidramatisointia viihteellisyyteen pyrittäessä.