Tämä tutkimus käsittelee digitaalisen teknologian aiheuttamia muutoksia musiikin tuotantoprosessissa. Keskeisessä osassa tutkimusta on äänitysstudioiden toiminnan sekä musiikkituottajan työnkuvan ja roolin muutokset teknologian seurauksena. Digiteknologia on lisännyt varsinkin 1990-luvulla kotistudioiden määrää merkittävästi ja muuttanut kaupallisten äänitysstudioiden toimintaa. Teknologian seurauksena myös musiikkituottajan työ on monipuolistunut ja vastuu kasvanut. Näiden muutosten perusteella tutkimuksen tarkoituksena oli tuoda esiin musiikkituottajan näkemyksiä digitaalisen teknologian mahdollisuuksista ja haasteista. Tutkimus on menetelmältään kvalitatiivinen eli laadullinen. Kyseessä on empiirinen, aineistolähtöinen tutkimus, jossa olen käyttänyt myös hyödyksi aikaisempaa tutkimustietoa kattavien tulosten saamiseksi. Tutkimusaineistoni koostuu kahdesta haastattelusta. Haastattelut toteutin haastattelemalla musiikkialan yrittäjiä, jotka toimivat musiikkituottajan ja studioäänittäjän roolissa. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että digitaalinen teknologia on vaikuttanut äänitysstudioiden toimintaan ja musiikkituottajan työhön pääasiassa positiivisella tavalla, mutta se on myös tuonut mukanaan haasteita. Ensinnäkin digiteknologia on aiheuttanut kotistudioiden lisääntyneen määrän, joka on taas aiheuttanut tuotannon demokratisoitumista. Tämä on helpottanut musiikin tekoa ja musiikkituottajan työtä merkittävästi, mutta samalla heikentänyt ammattimaisten musiikin toimijoiden ansaintaa ja työnarvostusta. Uusi teknologia, joka helpottaa musiikin tekoa, tuo myös paljon vastuuta ja vaatii useimpien osa-alueiden hallintaa musiikkituottajan työssä. Tuotannon monipuolisuus tuo musiikin tekoon paljon vaihtoehtoja, mutta voi myös hankaloittaa päätöksentekoa ja musiikin luovaa prosessia. Kokonaisuudessaan teknologia on kuitenkin hyvä asia musiikin tuotannossa ja oiva työkalu ihmisen luovassa musiikin tuottamisessa.