Tutkin kandidaatintutkielmassani ammatillisessa koulutuksessa tavalliseen suomen kielen opetusryhmään integroitujen suomi toisena kielenä (S2) -opiskelijoiden ja heidän suomen kielen opettajansa kokemuksia eriyttämisestä ja integraation vaikutuksista oppimiseen. Informantteina tässä tutkimuksessa ovat viisi lähihoitajan ammatillista koulutusta käyvää S2-opiskelijaa ja heidän suomen kielen opettajansa. Aihe on ajankohtainen, sillä Opetushallituksen mukaan (2011: 19) ammatilliseen peruskoulutukseen hakeneiden ja hyväksyttyjen vieraskielisten opiskelijoiden määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2012 ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien kokonaismäärästä oli vieraskielisten opiskelijoiden osuus 5,7 prosenttia (Kumpulainen 2014: 195). Koska maahanmuuttajat suorittavat opinnot ehkä puutteellisesti hallitsemallaan kielellä, erityisjärjestelyt ovat usein maahanmuuttajien opetuksessa tarpeellinen tukimuoto (Kuisma 2001: 8). Kuitenkin muun muassa suuret heterogeeniset opetusryhmät ja resurssien riittämättömyys saattavat vaarantaa laadukkaan ja eriyttävän suomi toisena kielenä (S2) -opetuksen saatavuuden (Korpela, Pardo, Immonen-Oikkonen & Nissilä 2013: 10). Aihetta on tärkeää tutkia myös siitä syystä, että S2-opiskelijoiden omia kokemuksia eriyttämisestä ja integraatiosta ei ole juurikaan tutkittu. Perusopetuksen puolella etenkin opettajien näkökulmasta integraatiota ja eriyttämistä yleisesti on tutkittu jonkin verran (esim. Jauhiainen & Luostarinen 2004), mutta ammatillisesta koulutuksesta tutkimusta on hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymyksiin, miten S2-opiskelijat ja heidän suomen kielen opettajansa kokevat eriyttämisen ja sen riittävyyden suomen kielen tunneilla tavalliseen opetusryhmään integroituna sekä miten he kokevat tavalliseen opetusryhmään integroitumisen vaikuttavan oppimiseen. Tutkimusaineisto kerättiin viiden S2-opiskelijan ryhmä- ja yksilöhaastatteluilla sekä ryhmän suomen kielen opettajan haastattelulla. Aineisto käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Opiskelijat kokivat eriyttämisen pääosin riittävänä, mutta opettaja itse ei mielestään kyennyt eriyttämään opetustaan tarpeeksi. Opettajalla ja opiskelijoilla oli runsaasti samankaltaisia ajatuksia eriyttämisestä ja integraatiosta, mutta myös eroja oli havaittavissa. Opettaja esimerkiksi koki parhaimmaksi eriyttämisen keinoksi toisen opettajan läsnäolon oppitunneilla. Opiskelijat taas eivät pitäneet tätä tarpeellisena tukimuotona oppimisensa kannalta. Parhaimmiksi eriyttämisen muodoiksi S2-opiskelijoiden haastatteluista nousivat S2-opiskelijoiden ja äidinkielisten jakaminen omiin ryhmiinsä, kielelliset apuvälineet ja jatkuva systemaattinen palaute. Kurssilla käsiteltäviä sisältöjä taas toivottiin eriytettävän enemmän lähihoitajan työnkuvaan liittyviksi. Integraation sekä opiskelijat että opettaja kokivat vaikuttavan positiivisesti opiskelijoiden kielitaitoon mutta myös negatiivisesti luokan työrauhaan. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa S2- opiskelijoiden eriyttämisen ja integraation suunnittelussa.