Roolihahmojen puheen tutkimus on elokuvatutkimuksen saralla paljon käsitelty aihe, mutta sen suosiosta huolimatta nimenomaan Disney-elokuvia ei ole tarkasteltu kielitieteen valossa, vaan lähinnä kirjallisuudentutkimuksen näkökulmista. Tämän vuoksi tutkielmani tavoitteena onkin selvittää kielitieteellisestä näkökulmasta, mitä roolihahmon kielenkäyttö kertoo hahmosta itsestään (persoona, status, agenda) Disneyn Leijonakuningas-elokuvassa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaista vaihtelua hahmojen kielenkäytössä ilmenee? 2. Millaisia parakielellisiä keinoja hahmot käyttävät puheessaan? 3. Miten roolihahmon persoonalliset piirteet ja kielenkäyttö kytkeytyvät toisiinsa? 4. Millainen yhteys roolihahmon statuksella ja agendalla sekä kielenkäytöllä on?

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys pohjaa puhekielen ja tekstuaalisen vaihtelun, parakielen sekä kieli-ideologian teorioihin. Aineistona käytän Disneyn elokuvaa Leijonakuningas (1994), ja tutkimusmenetelmänäni aineistolähtöistä, laadullista tapaustutkimusta.

Tutkimustuloksistani olen koonnut neljä seuraavaa pääkohtaa: 1. yleiskielen käyttäminen edustaa korkeaa älykkyyttä, korkeaa statusta tai molempia; 2.puhekieliset piirteet ovat yhdistettävissä matalampaan älykkyyteen, matalampaan statukseen, nuoreen ikään tai useampaan näistä; 3. hahmon kielenkäytön vaihtelu voi kertoa hahmonkehityksestä (kohta 1) tai hahmon pyrkimyksestä erilaiseen asemaan; 4. hahmon agenda on usein havaittavissa suoraan hänen puheestaan (ts. hän kertoo aikomuksensa) tai puheen parakielellisistä elementeistä (~ sarkasmi)

Tuloksistani on havaittavissa, että Leijonakuningas-elokuvassa vallitsevat vahvat kieli- ideologiset normit, joiden avulla hahmoja kohtaan luodaan erilaisia oletuksia ja stereotypioita. Näin ollen jatkotutkimusta ajatellen olisikin kiinnostavaa selvittää, vaikuttavatko nämä stereotypiat esimerkiksi kohdeyleisön (ts. lasten) omiin kieliasenteisiin tai omaksuvatko lapset tietyn hahmon puheesta piirteitä omaan puheeseensa.