Pro gradu -tutkielmani käsittelee metanarraatiota Kalle Päätalon Juuret Iijoen törmässä -kirjasarjan kerrontakeinona. Ansgar Nünningin määritelmää mukaillen tarkoitan tässä tutkimuksessa metanarraatiolla minäkertojan implisiittisiä ja eksplisiittisiä preesensissä esittämiä kommentteja, joilla kerrontahetki ja -prosessi tuodaan lukijan nähtäville. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu ensinnäkin klassisen ja jälkiklassisen narratologian teorioista, joista hyödynnän erityisesti Ansgar Nünningin, Monika Fludernikin ja Franz K. Stanzelin teorioita. Kerronnantutkimuksen lisäksi nojaan tutkimuksessani Roman Jakobsonin kommunikaatiomalliin sekä Barbara A. Babcockin suullisen tarinankerronnan metanarraatiota käsittelevään tutkimukseen.

Tutkielmani koostuu kahdesta tieteellisestä artikkelista sekä niiden yhteyteen kirjoitetusta johdannosta johtopäätöksineen. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen Iijoki-sarjan kerrontaa ja kerronnallista rakennetta. Kerrontaa hallitsee subjektiivinen minäkertoja, mutta kerronta saa useampia tasoja kaikkitietävän kertojan yhteisöllisen, kansallisen ja jopa kansainvälisen näkökulman sekä minäkertojan eriaikaisten minuuksien, kokevan ja kertovan minän, kautta. Kertovan minän kerrontahetkessä esittämien metanarratiivisten kommenttien kautta kokevan ja kertovan minän välinen etäisyys nousee kohosteiseen rooliin. Tarkastelenkin artikkelissani tarkemmin sitä, millä keinoilla kertoja tuottaa ajallista, paikallista ja psykologista etäisyyttä eriaikaisten minuuksiensa välille. Lisäksi pohdin syytä siihen, miksi etäisyyttä on tarpeen näin selvästi korostaa.

Toisessa artikkelissa yhdistän metanarraation suullisen tarinankerronnan perinteeseen ja tarkastelen, miten Iijoki-sarjan minäkertojan metanarratiiviset kommentit tuottavat illuusiota henkilökohtaisesta (suullisesta) tarinankerronnasta. Sen lisäksi, että tuon esiin kommenteissa esiintyviä henkilökohtaisen kerronnan piirteitä, tarkastelen niitä kognitiivisia prosesseja, joiden avulla kirjallinen teksti muuntuu suullisen kerronnan illuusioksi. Lopuksi tarkastelen kommentteja kvantitatiivisesta näkökulmasta analysoiden niiden määrällisen muutoksen vaikutusta henkilökoh-taisen kerronnan illuusioon.

Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa metanarraation olevan Iijoki-sarjassa harkittu kerronnallinen strategia. Metanarratiivisten kommenttiensa kautta minäkertoja tuo sekä itsensä ja kerrontahetken näkyville että etäännyttää itseään kertomastaan tarinasta, jolloin hän pystyy täydentämään tarinaa ja erityisesti analysoimaan menneiden tapahtumien vaikutusta minuuteensa. Kertojan itsetutkiskelu vahvistaa hänen persoonaansa ja antaa kertojalle ”äänen”. Tutkimukseni osoittaa myös, että metanarraation avulla kertoja pystyy rakentamaan yhteisen kerronnallisen nyt-hetken itsensä ja vastaanottajan välille, jolloin illuusio henkilökohtaisesta tarinankerronnasta on mahdollinen.