Tiivistelmä – Abstract

Suomen peruskoulujärjestelmä sai alkunsa vuonna 1970 ja samana vuonna julkaistiin ensimmäinen peruskoulun opetussuunnitelma. Seuraavat opetussuunnitelmauudistukset toteutettiin vuosina 1985, 1994 ja 2004. Parhaillaan Suomessa kehitetään uutta peruskoulun opetussuunnitelmaa, joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2016. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin johtajuuden ja opetussuunnitelman välistä suhdetta. Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina, jossa aineiston muodostivat viralliset opetussuunnitelmat ja kaksi asiantuntijahaastattelua. Tutkimustulokset analysoitiin summatiivisen sisällönanalyysin menetelmin ja tulokset kuvattiin tulkinnallisella menetelmällä. Tutkimuksen luotettavuustarkasteluna käytettiin triangulaatiota.

Tutkimusraportissa vuosikymmenet nimettiin niille ominaisin piirtein. Siten 1970-luku kuvattiin peruskoulun alun ja johtavien opettajien aikakautena. Siihen aikaan johtajuus perustui managerialismiin ja instruktionaaliseen johtajuuteen. 1980-luku oli kunnallisen ohjauksen ja hukatun opetussuunnitelman aikaa. Johtajuus seurasi 1970-luvulla alkanutta managerialismia ja ohjeistavaa johtamista. Inspiraation ja koulukohtaisen opetussuunnitelman aikakausi nousi kukoistukseensa 1990-luvulla ja instruktionaalinen johtaminen vaihtui pedagogiseen johtajuuteen. Siitä huolimatta 2000-luvulla koulun johtajat muuntuivat jälleen managereiksi ja ohjeistava johtajuus palasi kouluihin. Tutkimus tarkasteli tulevaisuuden johtajuutta ja haastatteluihin perustuen voitiin todeta, että rehtorit ovat muuntautumassa ideologian johtajiksi. Lisäksi pedagoginen johtajuus tulee näkyvämmäksi jokaisella koulun tasolla. Viimeisenä päätelmänä todettiin, että lukuisat muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia rehtoreille. Siitä syystä Kotterin (1995) teoria onnistuneista muutoksista tuotiin esille tässä tutkimuksessa. Tutkimustuloksena teoriaa täydennettiin kahdella lisäaskeleella ja siten jatkuva arviointi ja jatkokehittely lisättiin muutosteoriaan.