Henkilöiden viittomanimet vastaavat puhuttujen kielten erisnimiä ja niillä on erilaisia nimenantoperusteita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia viittomanimiä suomalaisista julkisuuden henkilöistä käytetään ja millä perusteella julkisuuden henkilöt ovat viittomanimensä saaneet eli millaisia nimenantoperusteita on löydettävissä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii pääasiassa Päivi Rainòn (2004) väitöskirja Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä, jossa hän on selvittänyt, millä perusteilla suomalaisen viittomakieliyhteisön jäsenet ovat viittomanimensä saaneet. Tutkimusaineisto koostuu 24 eri-ikäisen viittomakielisen henkilön parihaastatteluista, joista videoaineistoa kertyi yhteensä 8 tuntia ja 19 minuuttia. Haastattelussa hain nimestämismateriaalin avulla viittomanimiä 100 suomalaiselle julkisuuden henkilölle. Haastatteluaineisto sisälsi yhteensä 1241 viittomavastinetta. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 1076 viittomavastinetta, jotka pitivät sisällään 109 erilaista henkilöviittomaa tai niiden yhdistelmää ja ne kohdistuivat 76 henkilöön. Haastatteluissa julki tulleista nimenantoperusteista on muodostettavissa seuraavat luokat: 1) puhutun kielen nimen lähikäännös, 2) puhutun kielen nimen käännös, 3) ulkomuoto, 4) sosiaalinen tausta, 5) aakkosviittoma, 6) kaimuus, 7) vaatetus ja asusteet, 8) yksittäinen tapahtuma, 9) piintynyt tapa ja 10) alkuperä ei tiedossa. Tämä tutkimus antaa uutta tietoa viittomakielisen yhteisön tavasta nimetä yhteisön ulkopuolisia henkilöitä. Tutkimustuloksista voi päätellä, että kaikille julkisuuden henkilöille ei systemaattisesti anneta viittomanimeä ja haastateltavat korostivat, että virallisissa yhteyksissä henkilön nimi tulee aina sormittaa.