Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella ruotsinsuomalaisten paluumuuttajien ajatuksia äidinkielestä ja kaksikielisyydestä, sekä kuvailla heidän kielellistä identiteettiään. Paluumuuttajilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisia suomalaisia, jotka ovat asuneet Suomessa ja vähintään viisi vuotta Ruotsissa. Tavoitteena on selvittää miten paluumuuttajat määrittelevät äidinkielen ja kaksikielisyyden. Lisäksi pyritään kuvailemaan heidän suhdettaan sekä suomen että ruotsin kieleen. Tutkielmaan osallistui seitsemän paluumuuttajaa. Heidät haastateltiin kysymyslomakkeen pohjalta ja saatu aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti sisällönanalyysiä apuna käyttäen.

Tutkimustulokset osoittavat, että paluumuuttajat määrittelevät äidinkielen ja kaksikielisyyden monin eri tavoin. Suurimmalle osalle äidinkieli tarkoittaa ensimmäistä lapsuudessa opittua kieltä, kun taas kaksikielisyys koetaan kahden kielen hallinnaksi yleisimmissä arkipäivän tilanteissa. Lisäksi haastatellut suhtautuivat kaksikielisyyteen positiivisena asiana, sillä se nähtiin etuna esimerkiksi työelämässä. Kaikkien paluumuuttajien kielelliseen identiteettiin kuului sekä suomi että ruotsi, mutta suurin osa heistä raportoi kuitenkin hallitsevansa suomen kielen paremmin, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että he elävät nyt suomenkielisessä ympäristössä. Joillakin haastatelluista molemmat kielet esiintyivät tasavahvoina identiteetissä, joten heillä voidaan katsoa olevan kaksoisidentiteetti.