Haku

"Ihmisen kokoinen" : eläinsuhde ja sosiokulttuurinen kestävyys pientilojen asukkaiden lehmämuistoissa

QR-koodi

"Ihmisen kokoinen" : eläinsuhde ja sosiokulttuurinen kestävyys pientilojen asukkaiden lehmämuistoissa

Eläinsuhde ja sosiokulttuurinen kestävyys pientilojen asukkaiden lehmämuistoissa

Tutkimus tarkastelee savolaisella maaseudulla 1900-luvulla toimineiden pientilallisten eläinsuhdetta ja heidän sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kokemuksiaan. Tarkoituksena on selvittää eläinsuhteen merkitystä elämän hallinnan ja mielekkyyden kokemuksessa sekä sitä, millaisista sosiaalisista, kulttuurisista ja taloudellisista edellytyksistä kestävyys koostui ja mitkä tekijät sitä murensivat.

Tutkimuksen aineistona on joukko savolaisten karjankasvattajien muistelukirjoituksia itäsuomenkarjasta. Aineisto on koottu MTT:n ja Savon Sanomat -lehden yhteistyönä 2000- luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Tutkimuksen yhtenä teoreettisena lähtökohtana on yhteiskuntatieteellinen eläintutkimus, tarkemmin ihmisten ja eläinten suhteita tarkasteleva sosiologia. Toisen näkökulman muodostaa kestävään kehitykseen liittyvä keskustelu ja sen osa-alueista etenkin sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ongelmakenttä. Tutkimus sivuaa myös tuottavuusajattelun kehittymistä ja suomalaisen maatalouden muutosta 1900-luvun jälkipuoliskolla sekä alkuperäisrotuisten kotieläinten asemaa suomalaisen karjatalouden piirissä.

Aineiston analysoinnissa on hyödynnetty Derek Layderin adaptiivista menetelmää, jonka avulla teoreettinen ja empiirinen aines yhdistyvät orgaanisesti: aineisto sekä jäsentyy teorian avulla että muokkaa teoriaa tarvittaessa niin, että teoria ikään kuin räätälöidään palvelemaan käsillä olevaa tutkimusta.

Tutkimus osoittaa, miten pienimuotoisessa karjataloudessa yksittäiselläkin eläimellä oli huomattava rooli sekä perheen toimeentulossa että hoitajansa sosiaalisessa maailmassa. Karjatilallisen kokemus elämän kestävyydestä perustui monimuotoisuuteen, yhteisöllisyyteen, toimeentuloon sukutilalla sekä tietotaidon ja elämäntavan jatkuvuuteen sukupolvelta toiselle. Tämä kokemus heikkeni 1960-luvun rakennemuutoksessa, jossa itäsuomenkarjan koko olemassaolo vaarantui ja jonka myötä pientilavaltaisen maaseudun sosiokulttuurinen ja taloudellinen kestävyys murenivat. Syrjäisen maaseudun elinvoima katosi, ja mikäli sitä halutaan elvyttää, tieto entisajan sosiokulttuurisen kestävyyden piirteistä voi olla hyödyksi.

Tallennettuna: