Tutkimuksessa analysoidaan Nicholas Wolterstorffin käsityksiä oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisuuteen kasvattamisesta. Oikeudenmukaisuuden ja siihen kasvattamisen kokonaisuuksia lähestytään tutkimuksessa filosofisen analyysin ja argumentaation kautta. Avainasemassa ovat Nicholas Wolterstorffin esittämät näkemykset oikeudenmukaisuudesta ja oikeuksien perustasta sekä niiden kasvatusfilosofisiset implikaatiot käytännön kasvatuksen kannalta. Tavoitteena on käsitellä sisältöaiheita teoreettisella tasolla muodostaen kasvatuksen ja käytännön elämän kannalta tärkeitä toimintaperiaatteita ja -ideaaleja.

Tutkimuksen ensimmäisen osan keskeisinä teemoina ovat oikeudenmukaisuus sisäsyntyisinä oikeuksina ja luonnollisten ihmisoikeuksien perustuminen ihmisen arvoon Jumalan kuvaksi luotuna ja Jumalan rakastamana olentona. Tutkimuksen toisessa osassa käsitellään oikeudenmukaisuuteen kasvattamista. Taustamotiivina on löytää ihmisoikeuksille perustelu, joka takaa kaikille tasavertaiset oikeudet ihmisenä ja toisaalta antaa uusia näkökulmia ja keinoja oikeudenmukaisuudesta ja ihmisen arvosta käytävään keskusteluun.

Tutkimuksen lopputuloksena on väite, että oikeudenmukaisuudelle voidaan parhaiten tehdä oikeutta käyttämällä käsitettä sisäsyntyisistä oikeuksista. Sisäsyntyisten oikeuksien alakategorioista merkittävin on ihmisoikeuksien kategoria, joka puolestaan pystytään parhaiten perustelemaan teistisessä viitekehyksessä. Tällaisen oikeudenmukaisuusteorian kasvatuksellisista implikaatioista merkittävimmät ovat perspektivalismi ja dialoginen pluralismi.