Tutkimus käsittelee Keski-Pohjanmaan amerikansiirtolaisuutta vuosina 1893−1945. Keski- Pohjanmaa oli Suomen vilkkainta siirtolaisseutua. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millä volyymilla Keski-Pohjanmaan kunnista muutettiin. Suomen virallisen tilaston perusteella on selvitetty jokaisen kunnat vuosittaiset lähtijämäärät. Tilastojen kertoman mukaan Keski- Pohjanmaan alueelta on hahmotettu voimakkaan ja heikon siirtolaisuuden alueet. Siirtolaisten lukumäärää on verrattu mm. kuntien maantieteelliseen sijaintiin sekä asukkaiden äidinkieleen. Vertailukohtana yksittäiselle kunnalle ovat olleet muut Keski-Pohjanmaan kunnat, kun maakunnan tilannetta on peilattu koko Suomesta saatuihin tietoihin. Tutkimuksessa on tarkasteltu lähempää kolmea eri kuntaa: Lestijärveä, Toholampea ja Uudenkaarlepyyn kaupunkia. Tarkastelun avuksi on otettu rippikirja-aineisto, jonka avulla edellä mainittujen kuntien siirtolaisuuden sosiaalista rakennetta on pyritty selvittämään. Rippikirjamateriaalin avulla on selvitetty lähtijöiden ikä- ja sukupuolirakenne, ammatillisyhteiskunnallinen tausta, sekä se, ovatko siirtolaiset muuttaneet yksin vai perheittäin. Saatujen tulosten perusteella näyttää siltä, että siirtolaisuus oli voimakkainta rannikkoseudulla. Lisäksi eteläiseltä Keski-Pohjanmaalta oli löydettävissä eräänlainen ”siirtolaiskolmio”, jonka sisällä siirtolaisuus oli muuta maakuntaa voimakkaampaa. Tilastojen mukaan ruotsinkielisistä kunnista matkattiin suhteellisesti suomalaiskuntia enemmän. Rippikirja-aineiston perusteella siirtolaisuus oli miesvoittoista ja lähtijät olivat iältään varsin nuoria, yleensä kuitenkin jo 16- vuotta täyttäneitä. Ammatillisyhteiskunnallisessa vertailussa suurimmaksi lähtijäryhmiksi nousivat talollisten perilliset sekä itselliset.