Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka suomalainen parlamentarismi ja suomalainen valtio ovat muuttuneet ja sopeutuneet ylikansallisen päätöksenteon haasteisiin. Tarkoituksena on tarkastella alkuperäiskansojen oikeuksista ja erityisesti saamelaisten oikeuksista käytyjä eduskuntakeskusteluita. Tutkimuksen näkökulma tarkasteltavaan aiheeseen perustuu parlamentaarisen hallitustavan sekä proseduurin, konstitutionalismin ja modernin kansallisvaltion teoriataustaan. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysin omaista tulkintarepertuaareihin ja tulkintakehyksiin perustuvaa menetelmää. Tutkimuksen aineiston muodostavat eduskunnan valtiopäiväasiakirjat, jotka koostuvat täysistuntojen pöytäkirjoista, hallituksen esityksistä sekä hallitukselle osoitetuista aloitteista ja kysymyksistä. Tutkimukseeni olen valinnut asiakirjoja vuosien 1990 – 2007 väliseltä ajalta. Aineiston valossa voidaan todeta ylikansallisen päätöksenteon vaikuttavan suomalaiseen parlamentaariseen käytäntöön. Kansainvälisten järjestöjen esille nostama kysymys alkuperäiskansojen oikeuksista on muokannut Suomeen perustuslakiin kirjattua perusoikeusajattelua sekä hallitusmuotoa. Tutkimustulokseni osoittavat, että kansainväliset pyrkimykset alkuperäiskansojen oikeuksien parantamiseksi eivät ole turhia, mutta konkreettiset tulokset jäävät kuitenkin usein taloudellisten ja poliittisten pyrkimysten varjoon.