Silvonen, M. 2012. Itsepuolustusharjoittelun mahdollisuudet koulukiusaamisen vähen-tämisessä. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu- tutkielma. 91 s.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää itsepuolustusharjoittelun mahdollisuuksia koulu-kiusaamisen vähentämisessä. Tarkoituksena oli tutkia, miten itsepuolustuskurssi toteutui kolmannen luokan oppilailla, miten koulukiusaamiseen puuttuvat harjoitukset toimivat itsepuolustuskurssilla ja miten itsepuolustuskurssi ilmeni oppilaiden välisissä suhteissa. Lisäksi tutkittiin, mitä keinoja oppilaat voivat oppia koulukiusaamisen tunnistamiseen ja välttämiseen sekä vaikuttiko itsepuolustuskurssi koulukiusaamista vähentävästi.

Tutkielman taustateoriana oli Salmivallin (2003, 54–62) ajatukset ryhmätason työsken-telystä, roolien muuttamisesta, kiusaamisen vastaisista säännöistä sekä eläytymis- ja roo-linotto- harjoituksista. Nämä ajatukset antoivat teoriapohjan kurssin suunnittelulle.

Tutkimus toteutettiin itsepuolustuskurssina kolmannen luokan oppilaille. Aineisto kerät-tiin menetelmätriangulaatiota käyttäen. Aineisto sisälsi tutkijaopettajan kokemuspäivä-kirjan, kolme videoitua tuntia, luokanopettajan haastattelun ennen ja jälkeen kurssia sekä kyselyn oppilaille kurssin päätteeksi. Tutkielmassa käytettiin laadullisen tutkimuksen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tuloksista selvisi, että lyhyelläkin itsepuolustuskurssilla oppilaat omaksuivat koulu-kiusaamisen vastaisia asenteita ja keinoja puuttua koulukiusaamiseen. Kurssin ajatuksena oli puuttua koulukiusaamiseen ryhmätasolla, mutta kurssin aineistosta kävi ilmi, että tehokkaampi vaihtoehto olisi voinut ollut yksilötason puuttuminen. Osa oppilaista olisi hyötynyt henkilökohtaisista keskusteluista. Koulukiusaamista on vaikea poistaa, mutta näinkin lyhyellä kurssilla voidaan saada hyviä tuloksia. Tärkeää eivät ole puuttumisen keinot, vaan se, että koulukiusaamiseen puututaan.