Tutkimuksessa tarkastellaan Fadela Amaran, ranskalaisen feministin ja järjestöjohtajan, näkemyksiä ongelmallisista lähiöistä hallinnan analytiikan näkökulmasta. Ministerinäkin lyhyen aikaa toiminut Amara tunnettaneen edelleen parhaiten perustamastaan lähiöiden naisten oikeuksia puolustavasta järjestöstä, Ni Putes Ni Soumises. Lähtökohtana tutkimukselle on kiinnostus tutkia lähiössä kasvaneen siirtolaistaustaisen musliminaisen ajatuksia lähiöistä ja niiden asukkaista, joista merkittävä osa on myöskin siirtolaistaustaisia ja ainakin kulttuuriselta taustaltaan muslimeja. Tutkimus on luonteeltaan tekstitutkimusta ja sen aineisto muodostuu kolmesta Amaran kirjasta: Ni Putes Ni Soumises, La racaille de la République, sekä Jamais soumis, jamais soumise.

Amaran tekstejä tarkastellaan tutkimuksessa hallinnan analytiikan nimellä tunnetun tutkimusperinteen näkökulmasta. Hallinta ymmärretään laajasti päämäärätietoisena toimintana, jonka kautta pyritään ohjaamaan ja muokkaamaan ihmisten tai ihmisryhmien käyttäytymistä tiettyjen arvojen ja normien perusteella. Näin hallinta ei liity ainoastaan valtioon, vaan hallintaa harjoittavat yhtä lailla vanhemmat kuin kansalaisjärjestötkin. Tutkimuksessa painottuu yksi hallinnan analytiikan kolmesta pääkäsitteestä, subjekti, ja aineistosta luetaan esiin sitä, miten Amara määrittää lähiöiden asukkaita, näiden käyttäytymistä ja identiteettejä, ja sitä mihin suuntaan ja millaisten arvojen pohjalta hän haluaa heitä toiminnallaan ohjata.

Fadela Amaran teksteissä painottuu tyttöjen ja poikien välisten suhteiden ongelmallisuus, ja lähiöiden machokulttuurin omaksuneiden poikien harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta tyttöjä kohtaan. Amara korostaa lähiötodellisuuden kyseenalaistamisen merkitystä, sillä hän näkee, että monet ovat jo niin turtuneita vallitsevaan tilaan, etteivät osaa sitä enää kritisoida. Poliittinen islam, Amaran sanoin vihreä fasismi, on Amaran mukaan merkittävä taustatekijä lähiöiden tilanteen kurjistumiselle. Yksi mielenkiintoinen huomio liittyy Amaran voimakkaaseen kiinnittymiseen ranskalaisen republikanismin perintöön. Hänen voikin sanoa olevan onnistunut esimerkki ranskalaisesta integraatiopolitiikasta.