Suomalaista kommunismia 1920-luvulla on tutkittu laajalti, mutta vähemmän kulttuuritoiminnan osalta. Lisäksi Pohjanmaa alueena on lähes jäänyt tutkimuskentän ulkopuolelle. Pohjanmaa on mielletty valkoisten alueeksi sisällissodan vaikutuksesta. Tutkimus on mikrohistoriallinen esitys Etsivän Keskuspoliisin Vaasan alaosastolla toimineiden kommunististen yhdistysten ja järjestöjen kulttuuritoiminnasta. Miten yhdistykset tuottivat kulttuuria ja käyttivät sitä vallanhaltuunotossa aikana, jolloin kommunismi oli Suomessa kiellettyä? Kulttuuritoiminta oli julkista, mikä tekee siitä poikkeuksellisen kommunistien maanalaiseen toimintaan nähden. Kulttuuritoimintaan kuuluvat iltamat, retket ja hyökkäysmatkat, harjoituslehdet, näytelmät, runot ja juhlat, kuten vappu ja joulu. Tarkastelun kohteena ovat ideologian omaksuminen ja yhteisön muodostuminen kulttuuritoiminnan kautta. Tutkimusmetodeina käytetään diskurssianalyysia, kvalitatiivista sisältöanalyysia ja muistitietotutkimusta. Diskurssianalyysia sovelletaan Kansan arkistossa oleviin järjestöjen harjoituslehtiin, jotka muodostavat tutkimuksen tärkeimmän lähdeaineiston. Kvalitatiivista sisältöanalyysia käytetään Kansallisarkistossa säilytettäviin Etsivän Keskuspoliisin Vaasan alaosaston lähettämiin tilannekatsauksiin ja SKP:n toimintaa käsitteleviin asiamappeihin. Vertailevana lähdeaineistona käytetään haastatteluja, jotka ovat muistitietotutkimusta. Kommunismin ideologiaan kuului vahva yhteisöllisyys ja itsekasvatus. Harjoituslehdet toimivat ideologisten oppien välittäjinä ja ohjaajina oikeanlaiseen itsekasvatukseen, johon kuuluivat muun muassa raittiit elämäntavat, kehitys alistuvasta työläisestä luokkataistelun jäseneksi ja kristillisestä perinteestä irrottautuminen. Kristillinen perinne murrettiin juhlilla, kuten Marianpäivällä, jossa kiellettiin jumalallinen luonnonjärjestys. Kulttuuritoiminta ei pystynyt irrottamaan jäseniään lopullisesti kristillisestä traditiosta, sillä esimerkiksi kirkosta eroamiset jäivät pääosin vähäisiksi ja jouluun kuuluvista lahjoista pidettiin kiinni. Pohjanmaan kommunistit omaksuivat joka tapauksessa vahvan sosialistisen diskurssin, jonka päätavoitteena oli valmistautuminen vallankumoukseen. Valmistautumista kehitettiin opintopiireillä ja -päivillä, ohjelmallisilla iltamilla, itseopiskelulla ja fyysisen kunnon ylläpitämisellä, joita varten kulttuuri- ja urheilutoiminta pidettiin vilkkaana. Yhteisöllisyyttä rakennettiin maaseudun ja kaupunkien verkostoitumisella juhlien kautta. Symbolit olivat voimakkaita vallanvälineitä, joita Etsivä Keskuspoliisi valvoi poliittisen toiminnan ohella. Runoissa, näytelmissä ja poliittisissa esseissä esiintyvä symboliikka tuli osaksi ryhmää, jonka leviämistä Etsivä Keskuspoliisi ei voinut rajoittaa ennen 1920-luvun loppua, jolloin kulttuurikin määriteltiin valtionpetoksellisen toiminnan valmisteluksi. Pohjanmaan kommunistit kävivät lisäksi sisäistä valtataistelua yhteisön mentaliteeteista. Harjoituslehdet toimivat foorumina naisten puheelle, jossa asetettiin sosialistisen diskurssin valta-asetelma miehen ja naisen välille. Samoin nuorten harjoituslehdissä käytiin kamppailua sukupolvien välisestä vallankäytöstä.