Britannian globaali imperiumi oli laajimmillaan ensimmäiseen maailmansotaan tultaessa, mikä oli seurausta erityisesti viktoriaanisen aikakauden (1837–1901) brittien siirtomaavallan laajentumisesta maailmalla. Imperiumi perustui hyvin pitkälti taloudellisiin intresseihin sekä maailmanlaajuiseen vapaakauppaan, mikä hyödytti erityisesti Britanniaa sen siirtomaiden kustannuksella. Tärkein ja tuottavin Britannian siirtomaista oli Intia, joka takasi briteille huomattavan läsnäolon koko Aasian alueella. Eräs merkittävimmistä Aasiaan syventyneistä brittiläisistä poliitikoista oli lordi George Curzon, jonka kiinnostus Intiaan johti hänet tutkimaan koko maanosaa laajemmin.

Tutkimuksessa käsitellään Britannian viktoriaanisen aikakauden loppupuolella vallinneita käsityksiä Itä-Aasian valtioista (Kiinasta, Koreasta ja Japanista) ensisijaisesti Curzonin kirjoitusten ja puheiden kautta. Pääkysymys on, miten lordi Curzon käsitti Kaukoidän valtioiden hallinnollisen kehittyneisyyden myöhäisviktoriaanisen ajan Britanniassa? Kysymykseen haetaan vastausta analysoimalla aatehistoriallisella tutkimusmenetelmällä Curzonin kuvauksia kyseisistä valtioista, joita kontekstoidaan aikaansa tunnetun brittiläisen tietosanakirjan Encyclopaedia Britannican sekä muutamien muiden aikalaiskirjoitusten avulla. Aatehistoriallista tutkimusmenetelmää täydennetään ottamalla huomioon alkuperäislähteissä esiintyvät orientalistisen kielenkäytön rakenteet.

Tutkimus etenee kronologisesti ja alkuperäislähteiden mukaan 1800-luvun puolivälistä 1910-luvulle. Aluksi taustoitetaan Kaukoidän määrittelyä sekä Britannian viktoriaanisen ajan maailmankuvaa, jonka jälkeen edetään Encyclopaedia Britannicaa tarkastellen 1800-luvun puolivälistä 1880-luvulle. 1890-lukua käsitellään Curzonin matkakirjan ja parlamenttipuheiden perusteella. Lopuksi analysoidaan kaikkia alkuperäislähderyhmiä rinnakkain ja pyritään vertaamaan Curzonin käsityksiä Kaukoidästä 1900-luvun alussa edellisen vuosisadan käsityksiin.

Olennaisimpana tutkimustuloksena on, että niin Curzonin kuin Encyclopaedia Britannicankin kuvauksiin sisältyi viktoriaaniselle ajalle tyypillisiä käsityksiä Kaukoidän valtioiden hallinnon kehittyneisyydestä. Kuvauksissa Kaukoidän hallinto nähtiin sitkeästi itämaisena erityisesti 1800-luvulla ja suurilta osin vielä 1900-luvun alussa. Itämaisuuteen liitettiin puolestaan lähtökohtaisesti alentavia tai muuten negatiivisia piirteitä ja se nähtiin sivistyksellisesti lännelle vastakohtaisena. Kun Kaukoitää käsiteltiin kokonaisuutena, vallalle jäi vaikutelma itämaisista, pysähtyneistä kansoista, mutta yksittäiset valtiot saattoivat saada kuvauksessa myös kehitystä ilmaisevia piirteitä.

Britti-imperiumin loiston päivät ovat jo historiaa, mutta sen johtoaate maailman sivistämisestä hyvän hallinnon ja kaupankäynnin levittämisen kautta tuntuu olevan edelleen voimissaan länsimaiden keskuudessa.