Huippu-urheilu ja kansallinen identiteetti liittyvät läheisesti toisiinsa. Urheilumenestyksellä on kyky nostattaa voimakkaita tunteita katsojissaan ja kansallisvaltio on perinteisesti ollut ihmisille erittäin merkittävä identifioitumisen kohde. Urheilulla on ollut merkittävä rooli osana suomalaista nationalismia, mutta globalisaation ilmiön myötä urheilun ja kansallisen identiteetin suhde on usein tullut kyseenalaistetuksi.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millainen on urheilun ja nationalismin suhde Suomessa tämän päivän globalisoituvassa maailmassa, miten huippu-urheilussa menestymisen merkitystä perustellaan ja miten keskustelu huippu-urheilun ja kansallisidentiteetin suhteesta on muuttunut 1980-luvulta tähän päivään. Aineistona ovat huippu-urheilun strategia-asiakirjat, joiden tuottamaa urheilupuhetta tarkastellaan diskurssianalyysin avulla. Asiakirjoja on yhteensä kuusi, ja ne ovat ilmestyneet vuosina 1987, 1994, 1998, 2002, 2004 ja 2010.

Asiakirjojen mukaan huippu-urheilu on 1980-luvulta lähtien kaupallistunut, viihteellistynyt ja ammattimaistunut. Toiminnan suuntaa sanelee yhä enemmän raha ja muun muassa tämän myötä huippu-urheiluun tullut monia epäterveitä ilmiöitä. Huippu-urheilijat nähdään edelleen merkittävinä nuorten esikuvina, vaikka myös Suomessa monet suhtautuvat huippu-urheiluun yhä skeptisemmin.

Strategia-asiakirjoissa huippu-urheilumenestyksen merkitystä perusteltiin erilaisin nationalistisin puhetavoin. Huippu-urheilun merkityksen Suomessa voidaan sanoa ainakin osittain perustuvan maamme menestykselliseen urheiluhistoriaan. Urheilumenestystä asiakirjoissa perusteltiin sillä, että se osaltaan kertoo Suomen ja suomalaisten kilpailukyvystä. Lisäksi huippu-urheilulla todettiin olevan merkittävä kyky tuottaa yhteisöllisyyttä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että nationalistinen puhetapa on edelleen oleellinen osa huippu-urheilun perustelua, vaikka urheilun ja paikallisuuden suhde onkin muuttunut globalisaation myötä. Esimerkiksi identifioitumisen kohteet voivat nykyisin löytyä oman maan ulkopuoleltakin. Tästä huolimatta suomalainen huippu-urheilupuhe ei ole juurikaan muuttunut, sillä huippu-urheilun perustelu pysyy pääpiirteittäin samana kaikissa strategia-asiakirjoissa.