Museologian Pro gradussa tutkittiin kulttuuriperintökokoelmien pelastussuunnitelmien toimivuutta kohteisiin sijoitetun irtaimen kulttuuriperinnön suojelu-, evakuointi- ja jälkihoitoprosessien näkökulmasta katsottuna. Tutkielmassa tarkastellaan kuuden tutkimuksen otokseen satunnaisotannalla valitun onnettomuuskohteen kulttuuriperintökokoelmien suojelua, evakuointia sekä onnettomuuden jälkihoitoa kokoelmavaurioiden minimoinnin ja ennaltaehkäisevän konservoinnin näkökulmasta. Pro gradu sijoittuu museografian, kokoelmaturvallisuuden ja ennaltaehkäisevän konservoinnin tutkimusalueille. Pro gradu -tutkielma toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimukseen valittujen kohteiden onnettomuustyypit ja pelastustöiden kulku kartoitettiin haastattelemalla onnettomuuskohteiden omistajaorganisaation edustajia. Organisaatiot nimesivät itse henkilön, jota onnettomuuden tapahtumista haastateltiin. Haastatteluaineistojen sisällöt analysoitiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Haastatteluja tarkasteltiin kuuden kokoelmaturvallisuuden riskien hallinnan valmiuksiin vaikuttavan osa-alueen pohjalta. Tutkimusaineiston pohjalta havaittiin, että Suomessa kulttuurihistoriallisesti merkittävien kokoelmien omistajien valmiudet laatia kulttuuriperintökokoelmilleen suojelu- tai pelastussuunnitelmia riippuvat sekä käytettävissä olevista taloudellisista resursseista että organisaation käytettävissä olevan asiantuntijahenkilöstön olemassaolosta. Kohteisiin sijoitettujen kulttuuriperintökokoelmien vaurioitumismekanismien todettiin olevan riippuvainen onnettomuuden laadusta sekä pelastus- ja jälkihoitotyössä käytetyistä menetelmistä. Jälkihoidon tehokkuus lisävaurioiden minimoinnin kannalta oli riippuvainen onnettomuustilanteessa käytettävissä olevan asiantuntijahenkilöstön määrästä ja käytettävissä olevista pelastusmateriaaleista ja -työvälineistä. Tutkittujen onnettomuuksien pohjalta voidaan todeta, että Suomessa ei ole olemassa valmiita toimintamalleja erilaisiin onnettomuus ja katastrofitilanteisiin, joiden avulla kulttuuriperintökokoelmien vauriot voitaisiin minimoida pelastus, evakuointi ja jälkihoitotyön aikana.