Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, mikä merkitys sosiaalisella tuella on nuorten selviämisessä masennuksesta heidän oman kokemuksensa mukaan. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 18–21-vuotiaat nuoret, joilla oli diagnosoitu masennus. Tutkimusaineisto koostui nuorten kirjoittamista selviytymistarinoista, joissa he kertoivat oman kokemuksensa saamastaan tuesta ja mitä se merkitsi heille. Kirjoitelmien ohjeistuksena oli tiedote, jonka tarkoituksena oli saada nimenomaan nuorten oma kokemus esille. Tiedote salli vapaan kirjoittamisen asioista, minkä nuori itse koki merkityksel-liseksi masennuksesta selviytymisessä. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineisto koostui kahdeksasta nuorten kirjoittamasta omakohtaisesta selviytymistarinasta. Aineisto oli narratiivinen mutta olin asettanut tutkimukseen osallistujille tut-kimuskysymykset. Aktivoivassa tarinan kirjoittamisessa tavoitteenani oli saada vastaaja kertomaan mahdollisimman omakohtaisesti kysytyistä seikoista. Muodostin aineistosta asiakokonaisuuksia, jotka luokittelin sosiaalisen tuen eri kategorioihin Nutbeanin luokittelun mukaisesti. Sosiaalisen tuen luokkia muodostui viisi. Olen tulkinnut nuorten kertomia kokemuksia siten, että erityisen merkityksellistä on informatiivinen ja toiminnallinen tuki sekä aineellinen tuki. Informatiivista tukea tulisi olla tutkimustulosten perus-teella enemmän, jotta masennuksen varhainen tunnistaminen ja hyvä apu masennuksesta kärsivälle voisi toteutua. Johtopäätöksenä voin todeta sosiaalisen tuen auttavan nuoria selviytymään masen-nuksesta, mutta apua tulisi olla tarjolla nykyistä aikaisemmin. Moni nuori kertoi avun tarpeestaan jo muutamaa vuotta ennen sairastumistaan koulukuraattorille, yksi nuorista joutui odottamaan jopa kuusi vuotta, ennen kuin hän pääsi oikeanlaisen avun piiriin.