Abstract. The purpose of this study is to examine the wider issue of Northern Ireland sectarianism by discussing the disputed Orange Order parades in Drumcree, Portadown, especially the conflict centred around the Order’s marching route in celebrating the ‘Twelfth’ of July, commemorating King William III’s victory in the Battle of the Boyne. In particular, this study focuses on the dispute concerning the Orange parade’s proposed return route from Drumcree Parish Church, through the predominantly Catholic neighbourhood of Garvaghy Road, especially at the height of the resultant ‘Drumcree crises’ in the mid-1990s. The conflict will be related to trends in the wider sectarian conflict in Northern Ireland, with the concurrent Troubles playing an important role in the shaping of the Drumcree crises. In turn, it will be discussed how the crises themselves became one of the most prominent flashpoints of sectarian tension and violence near the end of the Troubles.

This master’s thesis will attempt to provide a balanced view of the subject by utilising a wide variety of written sources, but special attention has been paid to the roles and ideology of Northern Ireland unionism and its various internal divisions, especially loyalism, via authors like Norman Porter (1996) and the various contributions of Dominic Bryan (1995, 1996, 2000), among others. Writers like Michel Savaric (1998) provide opportunities to compare and contrast key aspects of this theoretical base with nationalism and republicanism, while accounts by the Garvaghy Road residents (1999) found in Garvaghy: A Community Under Siege will serve to outline some part of the arguments and sentiment opposing the Twelfth parade’s proposed route. The focus on unionism, the Orange Order, and loyalism, however, will necessarily serve as a criticism of the same, while also identifying many points of said criticism as inherent to Northern Ireland sectarianism itself. Another essential task will be to more definitively separate the strands of unionism from another, in order to avoid the pitfall of treating either side of the sectarian conflict as a monolithic, all-encompassing entity, rather than as a collection of communities with their own separate interests and values. In other words, the sources utilised in this study lead one to treat the ‘two traditions’ of the sectarian divide as inherently connected or convergent and, to a degree, co-dependent, while still respecting the essential fact of their separate identities, as well as the complexity of their internal ideological and political structures. As a result, the importance and difficulty of dialogue emerges as an integral question in determining the trajectory of the sectarian conflict in Northern Ireland, or proposing a meaningful ‘solution’ to the problem of sectarianism.Pohjois-Irlannin sektarianismi ja Garvaghy Roadin paraatikiistat . Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on käsitellä Pohjois-Irlannin sektarianismia tutkimalla erityisesti Oranialaisveljeskunnan paraateja ympäröiviä konflikteja Portadownin kaupungissa, tarkemmin Drumcreen alueella. Tutkielma keskittyy varsinkin heinäkuun kahdennentoista, eli Boynen taistelun muistopäivän paraatien aiheuttamiin kiistoihin, joissa Oranialaisveljeskunta on pyrkinyt marssimaan takaisin Drumcreen kirkolta katolilaisvaltaisen Garvaghy Roadin läpi, asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Huomion arvoisia ovat erityisesti 1990-luvun keskivaiheiden kiistat ja kriisit näihin paraateihin liittyen, sillä ne ajoittuvat Pohjois-Irlannin levottomuuksien viimeisiin ratkaisuhetkiin, puhumattakaan niiden suorista vaikutuksista kyseiseen laajempaan konfliktiin.

Tämä tutkielma hyödyntää suhteelliseen laajaa valikoimaa erilaisia kirjallisia lähteitä, akateemisista julkaisuista internet-uutisiin, tarkoituksena ollen muodostaa ensin tasapainoinen kuva joukosta sekä paraateihin että laajempaan konfliktiin liittyviä tärkeimpiä tekijöitä. Tämä teoreettinen pohja painottuu Pohjois-Irlannin unionismin, Oranialaisveljeskunnan, ja lojalismin näkökohtiin ja ongelmiin, ja yksi keskustelun tärkeistä päämääristä on erotella unionismin eri suuntauksia toisistaan, jolloin muodostuu myös hyödyllisempi kuva sektraniamismin konfliktien perustavanlaatuisista tekijöistä. Yksi tällainen tekijä on niin Pohjois-Irlannin tilanteelle ominaisen, niin kutsutun ’kahden tradition’ järjestelmän ja sen osapuolien ideologinen ja kulttuurinen vuorovaikutteisuus ja riippuvuussuhde. Toinen lähteiden analyysin peräänkuuluttama tekijä on Pohjois-Irlannin unionismin ja Irlantilaisen nationalismin sisäisten rakenteiden monisäikeisyys, niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Lyhykäisyydessään tästä monimutkaisesta asetelmasta seuraa tilanne, jossa huolellinen ja hyödyllinen analyysi edellyttää sekä yksittäisten ideologisten säikeiden kuin myös laajempien sektarianismin kokonaisuuksien suhteuttamista toisiinsa tavalla, jossa niiden välillä vallitsevaa konfliktin ongelmaa ja näihin konflikteihin perustavanlaatuisesti pohjautuvaa ’identiteettirakennelmaa’ kyetään lähestymään rakentavasti.