Tiivistelmä. Euroopan unionin on käynnistänyt tekstiilien kestävyyttä ja kiertotaloutta koskevan strategian, joka tarkastelee tekstiilituotteiden koko elinkaarta: niiden tuotantoa, kulutusta ja käytöstä poistoa. Tekstiileihin kohdistuvalla strategialla pyritään hillitsemään tekstiilialan kasvavia ympäristöongelmia, jotka liittyvät tekstiiliteollisuuden eri vaiheisiin, kulutuksen kasvuun ja tekstiilijätteiden määrään. Suomen tekstiilikentän tulee muuttaa toimintaansa vastaamaan valtionneuvoston hyväksymää jätelain uudistusta, joka velvoittaa tekstiilijätteen erilliskeräykseen vuoden 2023 alusta.

Tutkielman tarkoitus on saada kattava kuva Suomen tekstiilivirroista, kuten uusien tekstiilituotteiden tuonnista, viennistä, kulutuksesta sekä poistotekstiileistä. Tutkielmassani tarkastelen lisäksi, miten Suomen tekstiilivirrat ovat linkittyneet globaaleihin tuotanto- ja hävitysverkostoihin. Tutkimuksen aineisto koostui tilasto- ja kyselyaineistosta. Koottujen aineistojen avulla kokosin kattavan kuvan Suomen tekstiilivirroista Pohjoismaisessa yhteistyössä kehitetyn materiaalivirta-analyysin avulla. Materiaalivirtojen lisäksi analysoin kyselyaineistoa laadullisella sisällönanalyysilla.

Tekstiilivirta-analyysin tulokset osoittivat, että vuonna 2019 Suomessa käytettiin 62 342 tonnia uusia vaatteita ja kodintekstiilejä. Suomalainen kuluttaa keskimäärin 11,3 kiloa tekstiilituotteita vuoden aikana. Suomen tekstiili- ja vaatetusalan talous on vahvasti sidoksissa ulkomaankauppaan tekstiilituotteiden kotimainen tuotannon ollessa vähäistä. Sekä vuonna 2012 että 2019 uusia tekstiilituotteita tuotiin pääasiassa Aasian maista Kiinasta ja Bangladeshista. Kiina on merkittävin tuontimaa, mutta sen osuus on vähentynyt seitsemässä vuodessa, kun taas Bangladeshista tuotavien tekstiilien osuus on kasvanut.

Suurin osa kotitalouksista poistuvista tekstiileistä päätyi sekajätteeseen. Noin 44 % kotitalouksien hankkimista tekstiilituotteista ohjautui erilliskeräykseen. Merkittävimpiä erilliskerääjiä olivat hyväntekeväisyysjärjestöt, jotka keräsivät yli 90 % kotitalouksien erilliskeräykseen lajittelemista tekstiileistä. Yli puolet erilliskerätyistä tekstiileistä päätyi ulkomaan vientiin. Viennissä ne päätyvät Baltian maista Viroon ja Latviaan. Seitsemän vuoden aikana (2012–2021) poistotekstiilien viennin määrä yli kaksinkertaistui. Yrityksiltä ja julkiselta sektorilta peräisin olevien poistotekstiilien viennin määrät olivat vähäistä. Suurin osa niistä ohjautui energiahyödynnykseen.

Tulokset osoittavat, että Suomen tekstiiliala on vahvasti kytköksissä globaaleihin tuotanto- ja hävitysverkostoihin uusien tekstiilituotteiden tuonnin ja poistotekstiilien viennin osalta. Kulutus on kytköksissä halvan tuotannon maihin, ja tekstiilituotteet poistuvat käytöstä nopealla syklillä. Hyväntekeväisyysjärjestöt vastaanottavat vuosi vuodelta enemmän poistotekstiilejä. Vientiin päätyy merkittävä määrä poistotekstiilejä, koska niille ei ole kotimaisia markkinoita tai kapasiteettia niiden hyödyntämiseen. Ulkomaille lähtevä tekstiilituotteiden lahjoitusapu on osittain vaikeutunut kohdemaiden tuontikieltojen takia.