Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani olen tutkinut nähdä-verbin E-infinitiivien vokaalivartaloistumista. Vokaalivartaloistumisilmiössä norminmukaisesti konsonanttivartaloiset sanat saavat vokaalivartalon. Esimerkiksi tutkimani nähdä-verbin E-infinitiivi olisi norminmukaisesti nähdessä tai nähden, mutta olen tutkinut verbin vokaalivartaloistuneita muotoja (esim. *näkiessä ja *näkien). Olen kerännyt aineistoni Korp-konkordanssihakuohjelmalla internetin keskustelupalstoilta hakusanalla näkie, joka on nähdä-verbin E-infinitiivin alivartalo ja joka tuottaa E-infinitiivin molemmat mahdolliset sijamuodot, inessiivin ja instruktiivin. Aineistooni kelpaavia tuloksia sain yhteensä 492 kappaletta.

Olen tutkimuksessani tarkastellut nähdä-verbin vokaalivartaloisten muotojen morfologisia, morfosyntaktisia ja semanttisia konteksteja. Tutkimukseni perusteella nähdä-verbin E-infinitiivit esiintyvät melko tasaisesti sekä inessiivi- että instruktiivimuodoissa. Inessiiviesiintymien edustus (56 %) on kuitenkin hieman suurempi kuin instruktiiviesiintymien edustus (44 %). Aineistoni E-infinitiivin inessiivit esiintyvät osana temporaalirakennetta, kun taas instruktiivimuotojen yleisin syntaktinen tehtävä on adverbiaalimäärite. E-infinitiivin instruktiivien subjektit ovat pääosin samasubjektisia hallitsevan lauseen kanssa, mutta lisäksi aineistossa on nollapersoonatapauksia sekä subjektittomia esiintymiä. E-infinitiivin inessiiveissä subjektia ilmaistaan pääosin possessiivisuffiksin avulla. Lisäksi joukossa on joitakin genetiivisubjekteja sekä subjektittomia tapauksia. Tarkastelin tutkimuksessani myös possessiivisuffiksien käytön variaatiota, jota esiintyy aineistossani jonkin verran. Norminvastaisesti possessiivisuffiksittomien muotojen käyttö on virheellisten possessiivisuffiksien käyttöä yleisempää. Semanttisesti vokaalivartaloistuneet nähdä-verbin E-infinitiivit ilmaisevat pääosin silmillä aistimista. Toiseksi yleisin merkitystyyppi on ilman näköhavaintoa tapahtuva käsittäminen. Muut merkitystyypit edustuvat aineistossa vähäisemmin, joskin suhteellisen tasaisesti keskenään. Harvinaisinta aineistossani on nähdä-verbin esiintyminen nähdä ja kokea -rakenteessa sekä verbin kuvallinen käyttö.

Aiemmat nähdä-verbiä käsitelleet tutkimukset sekä aineistoni laajuus huomioon ottaen on nähdä-verbin vokaalivartaloistuminen edennyt suhteellisen pitkälle. Aineistoni vokaalivartaloiset nähdä-verbin E-infinitiivit hakeutuvat suurimmalta osin vastaaviin ympäristöihin kuin norminmukaiset muodot. Niiden morfologinen ja morfosyntaktinen käyttäytyminen ei siis ole innovatiivista. Myös verbin semanttinen käyttäytyminen on odotuksenmukaista, kun huomioidaan sen tavanomaisimmat semanttiset käyttöyhteydet.