Tiivistelmä. Tämä tutkimus käsittelee dyslektikoiden kokemuksia nuotinluvusta ja musiikillisesta toiminnasta. Vaikka dysleksia on yksi yleisimmistä oppimisvaikeuksista, on yhä paljon asioita mitä siitä ei tiedetä. Dysleksian yleisyydestä huolimatta, lukeminen on lähestulkoon edellytys länsimaisessa yhteiskunnassa toimimiselle. Dyslektikoihin kohdistuvat syrjivät rakenteet kytkeytyvät myös länsimaalaisen notaation hegemoniseen asemaan.

Tämän tutkimuksen keskeiset tutkimuskysymykset ovat 1) miten dysleksia vaikuttaa nuotinlukuun, 2) millä keinoilla dyslektikot kompensoivat mahdollisia vaikeuksiaan ja 3) mitä mahdollisia hyötyjä dysleksiasta on musiikkiharrastuksessa. Tutkimuskysymysten lisäksi käsittelen myös muita haastattelujen aikana nousseita teemoja, kuten dyslektikoiden kohtaamaa syrjintää.

Tutkimus on luonteeltaan narratiivinen ja tarkastelen tutkimusaineistoa intersektionaalisen feminismin näkökulmasta. Intersektionaalisuudessa ihmisen kokemaa syrjintää ja etuoikeuksia pyritään tarkastelemaan erilaisten attribuuttien näkökulmasta. Näitä attribuutteja voi olla sukupuoli, kansalaisuus, vammaisuus tai tämän tutkimuksen kannalta olennainen dysleksia.

Tutkimuksen aineisto koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston analysointiin on hyödynnetty narratiivista analyysiä sekä kategorista sisällönanalyysiä. Esittelen tutkimustulosten pohjalta kaksi fiktiivistä tyyppikertomusta, joiden sisältö pohjautuu tutkimusaineistooni.

Tutkimukseni perusteella, dysleksialla on vaikutuksia nuotinlukuun. Nuotinluvun haasteiden lisäksi dysleksialla vaikuttaisi olevan yhteyksiä esimerkiksi kuulonvaraisen soittamisen kehittymiseen. Tulosten perusteella dyslektikot myös kohtaavat syrjintää dysleksiansa takia. Musiikkikasvatuksen näkökulmasta tutkimukseni pyrkii tarjoamaan kehitysehdotuksia dyslektikoiden tasa-arvoiseen kohtaamiseen.