Abstract . Das Ziel dieser Pro-Gradu-Arbeit ist, die Übersetzungsverfahren von lebendigen Metaphern zu untersuchen und zu analysieren. Da der Typ der Metapher eine Wirkung auf das Übersetzungsverfahren haben kann, werden bei der Analyse zusätzlich auch die Metaphern-Typen berücksichtigt. Daraus folgt, dass die lebendigen Metaphern in konventionalisierte und kreative Metaphern eingeteilt werden können.

Als Material dienen die lebendigen Metaphern in Sofi Oksanens Roman "Puhdistus" und in der deutschsprachigen Übersetzung "Fegefeuer". Das Korpus wird auf den ersten Teil des Romans eingegrenzt und besteht aus 124 lebendigen Metaphern. Davon sind 32 konventionalisierte und 92 kreative Metaphern.

Die Arbeit lehnt sich methodisch an eine qualitative Übersetzungsanalyse an, in der die finnischen Metaphern mit den deutschen Metaphern verglichen werden. Danach werden die verwendeten Übersetzungsverfahren analysiert und schließlich die Beispiele den Übersetzungsverfahren zugeordnet.

In der Übersetzungsanalyse hat sich gezeigt, dass vier verschiedene Übersetzungsverfahren beim Übersetzen von lebendigen Metaphern aus dem Finnischen ins Deutsche verwendet werden. Die wörtliche Übersetzung ist das am häufigsten verwendete Übersetzungsverfahren, weil über 60 % der untersuchten lebendigen Metaphern wörtlich übersetzt werden. Das wörtliche Übersetzungsverfahren verlangt, dass das in der ausgangssprachlichen Metapher verwendete sprachliche Bild beim zielsprachlichen Leser gleiche Assoziationen auslöst wie beim ausgangssprachlichen Leser.

Die Ersetzung und die Umschreibung werden fast gleich häufig gebraucht, denn 19 % der Metaphern werden ersetzt und 17 % umschrieben. Es kommen auch drei Metaphern vor, die in der Übersetzung in einen Vergleich umgewandelt werden, was 2 % aller Metaphern entspricht. Die Ersetzung oder die Umschreibung werden dann gebraucht, wenn die wörtliche Übersetzung zu unüblichen sprachlichen Bildern führen würde. Wenn beispielsweise nur ein Wort in einem Ausdruck metaphorisch verwendet wird, dann besteht bei der wörtlichen Übersetzung die Möglichkeit, dass die Metapher unterschiedliche Assoziationen bei dem zielsprachlichen Leser als die ausgangssprachliche Metapher hervorruft.

Was den Metaphern-Typ angeht, wird die Mehrheit (71 %) von den kreativen Metaphern wörtlich übersetzt. Bei der Übersetzung konventionalisierter Metaphern wird dagegen kein Übersetzungsverfahren deutlich bevorzugt.

Aufgrund der Analyse kann behauptet werden, dass die Übersetzung von lebendigen Metaphern nicht nur sprachliches, sondern auch kulturelles Wissen verlangt, weil sogar kreative Metaphern nicht immer wörtlich übersetzt werden können.Tiivistelmä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia ja analysoida elävien metaforien käännösmenetelmiä. Koska metaforatyyppi voi vaikuttaa käännösmenetelmän valintaan, otetaan analyysissa huomioon myös se, onko kyseessä konventionaalinen vai luova metafora.

Tutkielman aineistona ovat elävät metaforat Sofi Oksasen romaanissa "Puhdistus" sekä sen saksankielisessä käännöksessä "Fegefeuer". Aineisto on rajattu romaanin ensimmäiseen osaan ja se koostuu 124 elävästä metaforasta. Näistä konventionaalisia metaforia on 32 ja luovia 92.

Työn tutkimusmenetelmä pohjautuu kvalitatiiviseen käännösanalyysiin, jossa suomenkielisiä metaforia verrataan saksankielisiin käännöksiin. Vertailun perusteella voidaan analysoida käytettyjä käännösmenetelmiä ja lopuksi jaotella aineiston metaforat käännösmenetelmän mukaan.

Käännösanalyysin perusteella voidaan todeta, että elävien metaforien kääntämisessä suomesta saksan kielelle on käytetty neljää eri käännösmenetelmää. Käytetyin menetelmä on suora kääntäminen, sillä yli 60 % kaikista tutkituista metaforista on käännetty siten, että alkuperäinen kielikuva on luettavissa sellaisenaan kohdekielisessä metaforassa. Analyysin perusteella sananmukainen käännösmenetelmä edellyttää, että lähtökielisessä metaforassa käytetty kielikuva herättää mahdollisimman samankaltaisia mielleyhtymiä sekä kohde- että lähtökielisessä lukijassa.

Alkuperäinen metafora korvataan toisella metaforalla 19 %:ssa tapauksista, kun taas 17 % metaforista on käännetty ilman kielikuvaa tavallisena ilmauksena. Lisäksi kolme metaforaa on muutettu saksankielisessä käännöksessä vertaukseksi, mikä vastaa 2 %:a kaikista tutkituista metaforista. Metaforan korvaamista toisella tai sen kääntämistä ilman kielikuvaa tavalliseksi ilmaukseksi voidaan analyysin pohjalta todeta käytettävän silloin, kun sananmukainen käännös voisi johtaa epätavallisiin kielellisiin mielikuviin. Mikäli esimerkiksi vain yhtä ilmaisun sanaa käytetään metaforisessa merkityksessä, on mahdollista, että sananmukainen käännös herättäisi kohdekielisessä lukijassa erilaisia mielleyhtymiä kuin lähdekielisen metaforan tarkoituksena on ollut.

Metaforatyyppien analyysin pohjalta on mahdollista havaita, että suurin osa (71 %) luovista metaforista on käännetty sananmukaisesti. Konventionaalisten metaforien kääntämisessä ei puolestaan voida selkeästi erottaa yksittäistä käännösmenetelmää, jota olisi hyödynnetty eniten.

Loppupäätelmänä voidaan todeta, ettei metaforien kääntäminen vaadi pelkästään kielellistä, vaan myös kulttuurillista tietämystä, sillä luoviakaan metaforia ei ole aina mahdollista kääntää sananmukaisesti.