Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin Suomen ja Puolan kansantasavallan välisiä suhteita ja niiden kehitystä vuosina 1970–1980 Suomen suurlähetystön raportointiin pohjautuen. Tutkimus keskittyy Puolan yhtyneen työväenpuolueen johdossa toimineen Edward Gierekin ajanjaksoon. Ajanjaksoa leimasi pyrkimys reaalisosialismin rakentamiseen, minkä epäonnistuminen johti lopulta ensimmäisen sitoutumattoman ja riippumattoman ammattiliiton syntymiseen Neuvostoliiton johtamissa Euroopan sosialistisissa maissa vuonna 1980. Tutkimuksen pääaineistona ovat ulkoasiainministeriön arkiston tarjoamat Suomen suurlähetystön raportit ja vuosikertomukset, joiden avulla on tarkoitus selvittää millaisina Suomen suhteet Puolaan nähtiin ja miten ne kehittyivät. Pyrin myös selvittämään suurlähettiläiden ja väliaikaisten asiainhoitajien suhtautumista Puolan harjoittamaan politiikkaan niin ulkopolitiikan kuin sisäpolitiikan saralla ja niiden heijastumista Suomeen. Lisäksi tutkin Neuvostoliiton vaikutusta Suomen Puolan-suhteisiin ja missä määrin Neuvostoliiton-suhteet olivat ylipäätään eroteltavissa suhteissa Puolaan. Tutkimusmenetelmän puolesta käytössäni on kansainvälisten suhteiden lähdekriittinen metodi, jolla pyritään kiinnittämään huomiota raportoinnissa esiintyviin korostuksiin ja puutteisiin. Aineiston pohjalta on nähtävissä, että vuosikymmenen alussa Suomella koettiin olevan erikoisasema Puolassa Suomen idänsuhteiden ja Etykin vuoksi, mutta Euroopassa yleisesti vallinnut liennytyskehitys jätti Suomen varjoonsa. Suhteiden lakikorkeus saavutettiin 1974, jolloin Puola tunnusti Suomen puolueettomuuden ja kaupan kehittymiselle oli korkeat toiveet. Maiden suhteita kuitenkin rasitti vuosikymmenen läpi jatkunut pääasiassa kivihiilen tuonnista johtunut kaupan alijäämäisyys Suomelle, joka pyrki osittain presidenttijohtoisesti solmimaan kauppoja suurista erillisprojekteista taseen korjaamiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Niin ikään myös vuonna 1978 ratifioitu KEVSOS-sopimus tuotti pettymyksen Suomelle. Puolalla oli myös arvoa Itämeren turvallisuuspoliittisen tilanteen kannalta, vaikka maan sisäisen tilanteen kehittymistä seurattiin huolestuneesti sen Euroopan liennytykseen ja turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavien seurausten vuoksi. Neuvostoliittoon verrattuna Puolan johto painotti vähemmän ideologiaa, mutta tarpeen vaatiessa se oli myös valmis toimimaan Neuvostoliiton ja proletaarisen internationalismin tukena. Puolan nähtiin toteuttavan itsenäisesti omaa ulkopolitiikkaansa Neuvostoliiton antamissa raameissa, mutta aloitteita ei nähty tulevan ainoastaan Puolasta, vaan myös sen kautta. Suhde Puolaan oli alisteinen Neuvostoliiton-suhteille, jonka kautta suurlähetystössä Puolan tapahtumia ja johtoa analysoitiin. Tutkimus on ensimmäisiä lajissaan Suomen ja Euroopan sosialististen maiden suhteiden historian alalla, joka ei keskity Neuvostoliittoon. Suomen kansainvälisten suhteiden historian tutkimuksella tältä osin on vielä paljon tutkittavaa.