Vanhoillislestadiolaisten puhekieli on hyvin vähän tutkittu aihe. Pro gradu -tutkielmassani avaan käsityksiä, joita oululaisilla on tästä puhekielimuodosta. Tutkimukseni on kansanlingvistinen ja keskittyy nimenomaan maallikoiden käsityksiin vanhoillislestadiolaisten puhekielestä. En tarkastele tässä tutkimuksessa asenteita kieltä kohtaan tai itse kielimuodon piirteitä.

Aineistoni koostuu 12 haastattelusta. Haastateltavista puolet on vanhoillislestadiolaisia, ja toinen puoli ei ole koskaan kuulunut mihinkään lestadiolaisuuden haaraan. Molemmissa ryhmissä on lisäksi yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta sukupuolten välillä ei tässä tutkimuksessa useimmiten havaittu yhtä suuria eroja kuin silloin, kun tarkastelin aineistoa herätysliikkeeseen kuulumisen mukaan jaoteltuna.

Tutkimukseni tulosten mukaan oululaiset käsittävät vanhoillislestadiolaisen puhekielen erottuvan muiden oululaisten puheesta varsinkin sanastonsa puolesta. Omanlaisensa puhekielimuodon olemassaolo tiedostetaan laajalti sekä liikkeen sisä- että ulkopuolella, mutta sanastoa lukuun ottamatta oululaisten käsitys puhekielimuodon piirteistä on heikompi ja vaihtelee paljon henkilöiden välillä.

Oululaisten käsityksen mukaan vanhoillislestadiolaisilla on paljon varsinkin rauhanyhdistysten toimintaan liittyvää omaa sanastoa, kirosanoja sekä leksikaalissemanttisia tapoja erottaa, kuka kuuluu herätysliikkeeseen ja kuka ei. Oululaisilla on lisäksi melko yhtenäinen käsitys siitä, että lestadiolainen puhekieli eroaa muiden oululaisten puhumasta kielestä esimerkiksi puherytmin, puheen sisällön, lause- tai sanapainon tai murteellisuuden osalta.

Vanhoillislestadiolaisilla on keskenään yhtenäisempi näkemys vanhoillislestadiolaisen puhekielen piirteistä kuin herätysliikkeen ulkopuolella eläneillä oululaisilla. Noin puolet haastatelluista uskoo lisäksi voivansa puhetavan perusteella päätellä, onko hänen keskustelukumppaninsa vanhoillislestadiolainen vai ei. Tämä on yleisempää ei-lestadiolaisten kuin vanhoillislestadiolaisten parissa. Oululaiset ovat myös havainneet, että vanhoillislestadiolaiset puhuvat keskenään eri tavoin kuin ei-lestadiolaisten kanssa.

Odotetun mukaisesti vanhoillislestadiolainen slangi tunnetaan paremmin herätysliikkeen sisä- kuin ulkopuolella. Varsinkin tiettyjen aiheisiin, kuten Rauhanyhdistysten toimintaan liittyvä sanasto tunnetaan lähes poikkeuksetta vain vanhoillislestadiolaisten keskuudessa.

Lestadiolaisen puhekielen imitoiminen on oululaisille haastava tehtävä. Tämä voi kertoa ylipäänsä imitoinnin vaikeudesta, kielikäsityksen epätarkkuudesta tai siitä, että vanhoillislestadiolainen puhekieli ei todellisuudessa eroakaan muiden oululaisten puheesta niin paljon kuin informanttini ajattelevat. Imitaatiot erosivat toisistaan hyvin paljon myös sen mukaan, minkälainen käsitys informantilla on tyypillisestä vanhoillislestadiolaisesta henkilöstä. Aiheen tutkimisen lisäksi olen pro gradu -tutkimuksessani kehittänyt kansanlingvistiikassa käytettäviä imitaatiotestejä hieman eteenpäin ja luonut pohjaa useille tuleville tutkimuksille.