Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Aku Ankka -sarjakuvalehden persoonamuotoisia verbejä ja niiden semantiikkaa. Koulumaailmassa Aku Ankka -lehteen, ja erityisesti sen kieleen, suhtaudutaan vaihtelevasti. Kieltä on pidetty köyhdyttävänä ja yksinkertaisempana verrattuna esimerkiksi kirjoihin. Kuitenkin Aku Ankka -lehti on saanut Helsingin yliopiston Kielihelmi-tunnustuksen monipuolisesta kielenkäytöstä. Tällaiset eriävät mielipiteet Aku Ankan kielestä antoivat innostuksen tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä vuoden 1964 Aku Ankka -lehdestä ja viidestä vuoden 2014 lehdestä. Tutkimuksessa hyödynnetään Anneli Pajusen luomaa verbien semanttista luokittelua. Tämän luokittelun perusteella selvitetään, millaisiin semanttisiin luokkiin Aku Ankka -lehtien predikaattiverbit voidaan jakaa, ja painottuvatko aineiston verbit johonkin tiettyyn ryhmään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, ovatko aineistossa esiintyvät verbit tiheä- vai harvafrekvenssisiä. Tutkielmassa verrataan eri vuosikymmentein aineistoja toisiinsa ja pyritään selvittämään, onko sarjakuvalehden kieli nykyisin monipuolisempaa kuin viisi vuosikymmentä sitten. Tutkielmassa pohditaan myös sitä, voiko Aku Ankka -sarjakuvalehtien lukeminen laajentaa alakoulun oppilaiden sanavarastoa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Aku Ankka -sarjakuvalehdessä käytetään verbejä monipuolisesti eri merkitysryhmistä. Kummankin vuoden aineistossa esiintyy enemmän konkreettisia asiaintiloja kielentäviä verbejä kuin mentaaliverbejä. Eniten aineistoissa esiintyy liikeverbejä. Harvafrekvekvenssisten verbien määrä on lisääntynyt viiden vuosikymmenen aikana. Tutkimustuloksista voidaan tehdä varovaisia päätelmiä siitä, että Aku Ankan monipuolinen kieli voi rikastuttaa lasten sanavarastoa.