Tiivistelmä

Lähtökohdat: Kuvantamisen lisääntyessä sattumalta löydettyjen lisämunuaiskasvainten määrä on kasvanut. Jatkotutkimusten ja seurannan käytännöt ovat olleet vaihtelevia ja hyöty kyseenalainen. Selvitimme lisämunuaisinsidentaloomien luonnetta ja tietokonetomografian osuvuutta kasvainten luokittelussa ja seurannan ohjauksessa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin potilasaineistossa.

Menetelmät: Aineisto muodostui 451 täysi-ikäisestä potilaasta vuosilta 2003–2013. Lisämunuaisinsidentaloomien radiologiset ja hormonaaliset löydökset kartoitettiin.

Tulokset: Adenoomia oli 352 (78,0 %), feokromosytoomia 10 (2,2 %), kortikaalisia karsinoomia 5 (1,1 %) ja etäpesäkkeitä 6 (1,3 %). Adenoomat olivat läpimitaltaan keskimäärin 2,1 cm (0,5–5,5 cm). Alle 20 Hounsfieldin yksikön tiheyksisistä kasvaimista ei löytynyt yhtään pahanlaatuista primaarikasvainta. TT-kuvauksessa adenoomiksi lausutut kasvaimet eivät kasvaneet tai osoittautuneet seurannassa pahanlaatuisiksi potilailla, joilla ei ollut syöpähistoriaa.

Päätelmät: Tuloksemme on sopusoinnussa European Society of Endocrinologyn suosituksen kanssa, jonka mukaan pienitiheyksisten (≤ 10 HU) ja pienikokoisten (≤ 4 cm), hormonaalisesti toimimattomien kasvainten kuvantamisseurannasta voidaan luopua.

Abstract Most adrenal incidentalomas do not require routine follow-up

Background: Increased used of computerized tomography (CT) imaging has led to an increased number of incidentally found adrenal masses. Guidelines for management of adrenal incidentalomas have been extensive and inconsistent.

Methods: We examined the biochemical characteristics and unenhanced density of adrenal incidentalomas in the Northern Ostrobothnia Hospital District in 2003–2013.

Results: In this retrospective study, 451 adult patients with incidentally found adrenal tumours were identified. Of these tumours, 352 (78.0%) were adenomas, 10 (2.2%) phaeochromocytomas, 5 (1.1%) cortical carcinomas and 6 (1.3%) metastases. In the group of low attenuation (< 20 Hounsfield units, HU), none of the patients had a primary adrenal malignancy. The attenuation value was > 25 HU in all phaeochromocytomas. If the adrenal tumour was classified as an adenoma in the initial imaging, no growth or malignant transformation was observed if the patient did not have an earlier history of malignancy.

Conclusions: Our results are consistent with the European Society of Endocrinology Clinical Practice Guideline. When a small (≤ 4 cm), hormonally inactive adrenal incidentaloma with an unenhanced attenuation ≤ 10 HU is found, further routine follow-up is not needed.