Abstract

This study examines how voluntarily childless people speak about their way of life: What does voluntary childlessness mean for them? What kind of linguistic choices and discourses are used to build the agency of childless persons? The study analysed focused interviews in which young and old, single and partnered men and women described their experiences of voluntarily childlessness. The theoretical basis of the study is the idea of reality as a social construction, in which meanings are seen as relationships produced by discourses, culturally established manners of speaking. The research combines the methods of linguistic discourse analysis and cultural research. Voluntarily childless people give their way of life meaning that creates a sense of satisfaction and freedom. They use descriptive complements and particles to indicate their way of life is a self-evident truth — permanent and certain. The manifestation of voluntary childlessness and the refusal to have children produce a dynamic agency by using e.g., dynamic modal verb processes. The research shows that the norm for an adult heterosexual person to have children remains strong in Finnish culture. The reinforcement of reproductive norms was an unexpected result as it was not explicated in the interview. Voluntarily childless people tend to create cultural correctness by commenting on their own culturally incorrect remarks about reproductive and family norms, revealing the boundaries of culturally correct speech.

Tiivistelmä

Tutkimuksen keskiössä ovat vapaaehtoisesti lapsettomien itsensä puhetavat omasta elämänmuodostaan: Mitä vapaaehtoinen lapsettomuus merkitsee? Millaisten kielellisten valintojen ja diskurssien avulla vapaaehtoisesti lapseton rakentaa omaa toimijuuttaan? Aineisto koostuu yksin ja parisuhteessa elävien nuorten ja vanhojen, miesten ja naisten teemahaastatteluista, joissa he kuvaavat kokemustaan vapaaehtoisesti lapsettomana. Tutkimuksen teoreettisena taustana on käsitys todellisuudesta sosiaalisena konstruktiona, joka näkee merkitykset suhteina, joita kulttuurisesti suhteellisen vakiintuneet puhetavat, diskurssit, tuottavat. Tutkimus yhdistää kielitieteen menetelmiä ja kulttuurintutkimuksen tuottamaa tietoa niin, että konstruktiiviseen kieliteoriaan perustuvan lingvistisen diskurssianalyysin keinoin tulkitaan vapaaehtoisesti lapsettomien tuottamat diskurssit ja toimijuudet. Vapaaehtoisesti lapsettomat merkityksellistävät elämänmuotonsa niin, että se tuottaa tyytyväisyyttä ja kokemuksen vapaudesta. Lapsettomuuden itsestäänselvyyttä he tuottavat suhdelausumien luonnehtivilla ja nimeävillä predikatiiveilla ja sävypartikkeleilla, jolloin asiaintila näyttäytyy pysyvänä ja varmana. Lapsettomuuden julistaminen ja lasten hankkimisesta kieltäytyminen tuottavat dynaamista toimijuutta myöntävin ja kieltävin indikatiiviverbimuodoin ja dynaamisin modaaliverbiprosessein. Vapaaehtoisesti lapsettomat luovat retorisesti suhteen lapseen ja perheeseen, jolloin lapsi näyttäytyy ilona ja taakkana. Lemmikkeihin luodaan lapsen kanssa kilpailevia kiintymyssuhteita. Referoidulla retoriikalla tuotetussa vuorovaikutuksessa rakentuvat vapaaehtoisesti lapsettomien ja lisääntymismyönteisten konflikti- ja sopudiskurssit, haastamisdiskurssi sekä yhteentörmäystilanteita välttävä vaikenemisdiskurssi. Diskursseissa runsaasti tuotettu lisääntymisnormi on yllättävä tulos, sillä haastattelun teemoissa sitä ei eksplikoitu. Useissa diskursseissa tuotetaan kulttuurista korrektiutta kommentoimalla omaa epäkorrektiksi tiedettyä puhetta lisääntymisestä ja perhenormista. Näin vapaaehtoisesti lapseton osoittaa kulttuurisesti korrektin puhumisen rajat.