Abstract

Violent behaviour is known to associate with several different psychiatric disorders, and psychiatric disorders are also common consequences of exposure to violence. However, the role of psychiatric disorders in predicting later violent victimization has not been as widely studied. This study aims to investigate the predictive role of various adolescence-related clinical and socio-demographical factors for severe hospital-treated assault exposures among a population of former adolescent psychiatric inpatients, using a combination of data from clinical examination at adolescence together with comprehensive register-based follow-up data. The study participants were 508 adolescents aged between 13–17 years, treated in an acute closed ward of Unit 70 at Oulu University Hospital between 2001 and 2006. During their hospitalization, the adolescents were interviewed using the Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime, to assess DSM-IV–based psychiatric diagnoses, and to obtain information on family-related characteristics. Follow-up information on the treatment episodes for assault exposure were extracted from the national Care Register for Health Care, and the data on crimes committed from the criminal records of the Finnish Legal Register Centre. 14% of the participants had received hospital treatment for assault injury up to young adulthood. In males, anxiety disorder and non-suicidal self-injury at adolescence were identified as predictors for later assault exposure, whereas in females, being a bully or bully-victim, living in child welfare placement, and being diagnosed with personality disorder in early adulthood predicted assault exposure. Overall, a tendency to lose temper in childhood, as well as committing crimes, increased the likelihood of assault exposure. The findings of this study can be utilized in detecting vulnerable adolescents in clinical practice, and in designing relevant primary prevention interventions for these adolescents at home, school, and in primary health care. Early detection of risk factors for assault exposure is crucial in protecting adolescents’ health and welfare, but also in reducing the financial burden caused to health care systems via operative treatment of assault injuries and related episodes of hospital treatment, as well as long-term treatments for psychical traumas.

Tiivistelmä

Väkivaltakäyttäytymisen tiedetään olevan yhteydessä moniin eri mielenterveyden häiriöihin, ja mielenterveyden häiriöt ovat myös yleisiä seurauksia väkivallalle altistumisesta, mutta mielenterveyshäiriöiden merkitystä väkivallalle altistavina tekijöinä ei ole tutkittu yhtä laajasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustavatko erilaiset nuoruusiän kliiniset ja sosiodemografiset tekijät myöhempiä vakavia sairaalahoitoa vaativia pahoinpitelytapauksia psykiatrisessa osastohoidossa olleilla nuorilla. Tutkimukseen osallistui 508 iältään 13–17-vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2001–2006. Osastojakson aikana nuoret haastateltiin käyttäen Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL) -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten mielenterveyshäiriöt DSM-IV -diagnoosiluokituksen mukaisesti. Seurantatiedot pahoinpitelyistä johtuvista sairaalahoitojaksoista kerättiin sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä, ja rikosrekisteritiedot poimittiin Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteristä. 14 % nuorista oli joutunut sairaalahoitoon pahoinpitelyn vuoksi nuoreen aikuisuuteen mennessä. Pojilla pahoinpidellyksi joutumista ennustavia tekijöitä olivat nuoruusiän ahdistuneisuushäiriö sekä itsensä vahingoittaminen, kun taas tytöillä ennustaviksi tekijöiksi tunnistettiin kiusaaminen, lastenkodissa asuminen sekä varhaisaikuisuudessa diagnosoitu persoonallisuushäiriö. Lisäksi rikollisuus ja lapsuusajan taipumus menettää malttinsa sekä nostivat riskiä joutua pahoinpitelyn uhriksi. Tämän tutkimuksen löydöksiä voidaan käyttää hyödyksi pahoinpitelyille alttiiden nuorten tunnistamisessa kliinisessä työssä sekä suunniteltaessa heille sopivia ennaltaehkäisyinterventioita kotona, koulussa ja perusterveydenhuollossa. Pahoinpidellyksi joutumista ennakoivien tekijöiden varhainen tunnistaminen on erityisen tärkeää sekä nuorten terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi että myös pahoinpitelyistä aiheutuvien vammojen operatiivisen hoidon ja sairaalahoitojaksojen sekä pitkäaikaista hoitoa vaativien psyykkisten traumojen aiheuttaman taloudellisen kuorman vähentämiseksi.