Abstract

The purpose of this study was to synthesize the existing evidence of working time use and division of labour among nurses and healthcare workers in hospitals. In addition, the purpose was to describe and analyse the interface between registered nurses’ and practical nurses’ work in adult hospital wards and to determine challenges and barriers related to the development of division of labour. The systematic review data consisting of 16 articles was analysed narratively. The quantitative data consisted of practical nurses’ (n = 121), registered nurses’ (n = 472) and nurse managers’ (n = 67) perceptions of practical nurses’ work activities which were analysed statistically. The qualitative data consisted of the above-mentioned groups’ perceptions (n = 260) of the challenges and barriers regarding the development of division of labour. All working groups spent less than half of their working time in direct care duties. Registered nurses spent one-fifth of their working time on documentation. All nurses also had a lot of non-nursing tasks. The quantitative data results revealed that practical nurses performed a wide range of tasks, but the groups’ perceptions of the content of the work differed significantly. The qualitative data showed that challenges and barriers in developing the division of labour were related to individual experiences and know-how and organisational factors. Both practical nurses and registered nurses should concentrate on the tasks they have competence on based on their training. Full expertise is used to benefit nursing work while non-nursing tasks should be delegated to lower educated staff. The role of nurse managers is to help to develop the division of labour and to influence the various challenges and barriers of division of labour. Nurse managers, education planners and health educators may utilise the results. They provide an evidence-based tool for competence development, resource planning and development of education.

Tiivistelmä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja analysoida työnjakoa välittömään potilashoitoon osallistuvan hoitohenkilökunnan välillä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla ja analysoida nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ja laillistettujen ammattihenkilöiden työnjaon rajapintaa sekä työnjaon kehittämisen haasteita ja esteitä. Työnjaolla tarkoitetaan sitä tapaa, jolla toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla hoidon kokonaisuuden ja eri ammattiryhmien välisen osaamisen näkökulmasta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin synteesi työnjakoon liittyvästä tutkimuksesta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimusartikkelit (n = 16) analysoitiin narratiivisesti. Toisen vaiheen tutkimusaineisto sisälsi kyselylomakkeen avulla saatuja nimikesuojattujen ammattihenkilöiden (n = 121), laillistettujen ammattihenkilöiden (n = 472) sekä esimiesten (n = 67) tuottamia vastauksia sekä saman lomakkeen avoimeen kysymykseen tuotettuja vastauksia (n = 260). Aineistot analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysillä. Nimikkeestä riippumatta kaikki hoitajat käyttivät välittömään potilashoitoon alle puolet työajasta. Kirjaamiseen kului noin viidennes työajasta ja lisäksi kaikilla ammattiryhmillä oli paljon ei-hoidollisia tehtäviä. Laillistettujen ammattihenkilöiden ryhmä arvioi lähes säännönmukaisesti nimikesuojattujen tekevän kyselylomakkeessa mainittuja tehtäviä useammin ja esimiehet harvemmin kuin nimikesuojatut itse arvioivat. Ryhmien väliset erot olivat merkitseviä yli puolessa tehtävistä. Työnjaon kehittämisen haasteet ja esteet liittyivät yksilön kokemuksiin, yksilön tieto-taitoon ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Tavoitteena on, että työntekijäryhmät keskittyvät niihin tehtäviin, joihin ovat saaneet koulutuksen perusteella osaamisen. Koko osaaminen käytetään hyödyksi ja ei-hoidolliset tehtävät siirretään pois hoitotyöntekijöiltä. Hoitotyön johdon tehtävänä on edesauttaa työnjaon kehittämistä ja vaikuttaa erilaisilla interventioilla työnjaon esteisiin ja haasteisiin. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää hoitotyön johtajat, koulutuksen suunnittelijat ja terveysalan opettajat resurssien kohdentamisessa, muutosten johtamisessa ja läpiviemisessä sekä koulutuksen ja osaamisen kehittämisessä.