historia: Arkeologis-Historiallis-Kansatieteellinen Museo oli tarkoitus sijoittaa Tähtitorninmäelle, ja sen suunnitelmat laati vuonna 1889 arkkitehti Sebastian Gripenberg. Hankkeen viivästyessä Hugo Lindberg muutti niitä vuonna 1899.

Erityisen tärkeäksi kansallismuseokysymys nousi 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa. Helsingin kaupunki luovutti valtiolle tontin museota varten. Museon arkkitehtuurikilpailu julistettiin maaliskuussa vuonna 1901. Ensimmäisen palkinnon voitti arkkitehtikolmikko Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ehdotuksellaan Carl XII. Keisari Nikolai II vahvisti senaatin esityksen Suomen kansallismuseon rakentamisesta vuonna 1905. Rakennus toteutettiin pääosin kilpailuehdotuksen kaltaisena. Museon peruskivi muurattiin 18. kesäkuuta vuonna 1906. Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle 30. tammikuuta vuonna 1916.

Museon perusideana oli esittää Suomen muinaisuus tiloissa, jotka muistuttavat ympäristöä, jossa esineet alun perin sijaitsivat. Tästä syystä museoon rakennettiin kirkkoa ja keskiaikaista linnaa muistuttavia osia. Museon eri osia yhdistämään rakennettiin suuri ristiholvattu keskushalli. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela toteutti vuonna 1928 hallin Kalevala-aiheiset kattofreskot Sammon taonta, Sammon puolustus, Ilmarinen kyntää kyisen pellon ja Suuren hauen pyynti. Varsinaisia työtiloja museoon ei juuri varattu.

Myöhempiä muutoksia:
Rakennuksen kirkkosalia muistuttavan osan ullakon sisustaminen, Aarne Raveala / Uudenmaan läänin lääninrakennustoimisto vuonna 1960.
Peruskorjaus, Arkkitehtitoimisto Aino & Pekka Laurila vuosina 1979 - 1983.
Peruskorjaus vuosina 1997 - 2000, arkkitehdit Vilhelm Helander ja Tytti Valto.

Kansallismuseoon on alettu rakentaa laajennusosaa 4.9.2023 (JKMM Arkkitehdit Oy), joka tehdään pääosin museon pihapuiston alle. Museon vanha osa yhdistyy uuteen osaan myös maan alla, mutta lisärakennuksen olemassaolosta kertoo kansallismuseon pihalle rakennettava maanpäällinen, lasiseinäinen ravintolapaviljonki. Laajennusosan myötä museon tilat kasvavat noin 30%, joka koostuu monikäyttöisestä näyttelytilasta sekä ravintolan- ja yleisöpalvelun lisätiloista.

Päärakennuksen osittainen peruskorjaus alkoi marraskuussa 2023, ja siinä kunnostetaan mm. ilmanvaihto, julkisivut, vesikatot ja museon aitamuuri.

Kansallismuseo suljettiin lokakuun 2023 puolivälissä ja uusi, pää- ja uudisrakennuksen sekä pihapuiston muodostama, museokokonaisuus avautuu keväällä 2027.

Rakennuksen julkisivut edustavat kansallisromantiikkaa. Monimuotoisen rakennuksen julkisivuissa on useita historiallisia teemoja, kuten torneja, erkkereitä ja kirkon päätyaihe. Rakennuksen korkea, poikkileikkaukseltaan neliömäinen torni kohoaa kaupunkikuvallisena maamerkkinä pääsisäänkäynnin yläpuolella. Kuvanveistäjä Emil Wikström veisti sisäänkäynnin ulkoportaan yhteyteen sijoitetun karhun.

Osa julkisivuista on rapattu, osassa on käytetty sileäksi tai karkeaksi hakattua graniittia. Aukotuksessa on käytetty useita erilaisia ikkunoita, kuten suorakaiteen muotoisia ja pyöreitä ikkunoita, pyörökaari-ikkunoita sekä suippokaari-ikkunoita. Lisäksi ikkunat vaihtelevat yksiruutuisesta pieniruutuisiin. Pääasiallisena kattomuotona rakennuksen eri siivissä on jyrkkä harjakatto.

Sisätilat:
Suuren keskushallin kattofreskot maalasi Akseli Gallen-Kallela. Rakennuksen pohjakaava rakentuu kahden sisäpihan ympärille. Näitä pihoja kiertävät eri kokoisten museosalien ketjut. Toisen pihan kulmaan on sijoitettu pyöreä torni. Kahdelta puolelta pihaa reunustaa kaksi suurta salia. Eri tiloja yhdistäväksi elementiksi on pihojen väliin rakennettu suuri keskushalli.

Kts. myös samassa osoitteessa sijaitsevat Suomen kansallismuseon konservointilaitos sekä Suomen Kansallismuseon porttirakennus.