historia: Lääninrahastonhoitaja Carl G. Hellenius (1736-1828) rakennutti kivitalonsa vuonna 1761 palossa tuhoutuneen puisen talonsa tilalle. Rakentaminen alkoi viimeistään vuonna 1763 ja talo valmistui vuoteen 1770 mennessä.

Alkuaan nk. hårlemanilaista klassismia edustanut kaksikerroksinen ja taitekattoinen talo muistutti hyvin paljon Sederholmin taloa. Suunnittelijana on mahdollisesti toiminut Sederholmin talon suunnitelleen rakennusmestari Samuel Bernerin töiden jatkaja, rakennusmestari Christeffer Hillert. Pääkerros oli varattu omistajan asunnoksi, pohjakerros puolestaan kauppa- ja taloustiloiksi. Lisäksi talossa oli vuokrattaviksi tarkoitettuja erillisiä asuntoja.

Taloa korotettiin kerroksella, se sai aumatun satulakaton ja sen julkisivu muutettiin empiretyyliseksi vuonna 1835 arkkitehti Jean Wikin suunnitelman mukaan. Sofiankadun puoleisen siiven alun perin kapeampi eteläpää jätettiin alkuperäisen korkuiseksi. Uudistusten yhteydessä ei nähtävästi mainittavasti muutettu kahden alkuperäisen kerroksen huonejakoa. Uuden kolmannen kerroksen huonejako oli matalampaa eteläpäätä lukuun ottamatta identtinen toisen kerroksen kanssa. Sofiankadun puoleista siipeä jatkettiin 1830-luvun lopulla kaksikerroksisella, tontin eteläpäähän ulottuvalla sivurakennuksella. Todennäköisesti Wikin suunnittelema uusi siipi seurasi päärakennuksen kaksikerroksisen eteläosan arkkitehtuuria.

Tontille valmistui vuonna 1835 ensimmäinen kivirakenteinen piharakennus. Kaksikerroksinen talousrakennus oli todennäköisesti niin ikään Wikin suunnittelema. Tontin itärajalla sijainnutta rakennusta jatkettiin muutamaa vuotta myöhemmin tontin etelärajalle saakka, jolloin 1700-luvun puisista piharakennuksista viimeisin, navetta, sai väistyä. Kiinteistö pysyi tämän jälkeen lähes muuttumattomana aina vuosisadan vaihteeseen saakka.

Vuonna 1896 rakennus tuli kaupungin omistukseen ja poliisilaitoksen käyttöön. Se yhdistettiin 1899 Burtzin taloon puhkaisemalla oviaukkoja talojen välisiin päätyseiniin. Samalla sisätiloja muutettiin uuteen käyttöön paremmin soveltuviksi. Näiden muutosten suunnittelija ei ole tiedossa. Kaikki kolme entistä kauppiastalotonttia yhdistettiin vuonna 1899 yhdeksi tontiksi 22. Korttelin sisäosiin pystytettiin uuden käyttötarkoituksen edellyttämiä rakennuksia. Pihan eteläosaan, osittain sekä entisen Burtzin että Helleniuksen talon tontille, valmistui 1907 poliisin hevostalli Aspelinin suunnitelmien mukaan.

Vuosina 1940 - 1940 vanha hevostalli muutettiin autotalliksi kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin suunnitelmien pohjalta. Tulevalle tutkimusosastolle rakennettiin 1926 uudet tilat korottamalla Burtzin ja Helleniuksen taloja pihan puolelta kerroksella. Rakennuksen korotuksen suunnitteli arkkitehti Gunnar Taucher HKR:stä. Korttelin 30 kaikki tontit yhdistettiin 1933 yhdeksi tontiksi numero 30. Kaupungintalokorttelin 1. korjausvaiheen yhteydessä Sofiankadun puoleisen siipirakennuksen eteläpää purettiin katujulkisivua lukuun ottamatta 14 metrin matkalta.

Vuosina 1965 - 1970 toteutetun korjausvaiheen arkkitehtina oli Aarno Ruusuvuori. Myös Helleniuksen talon peruskorjauksen suunnittelijana vuosina 1985 - 1988 toimi Ruusuvuori yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Entistävän peruskorjauksen yhteydessä konservoitiin kattomaalauksia 1800-luvulta. Ulkoasultaan rakennus palautettiin 1830-luvun puolivälin asuun. Tilat siirtyivät kaupunginkanslian toimistotiloiksi. Vuosisadan alussa rakennettu poliisin autotalli purettiin samassa yhteydessä korttelin keskelle rakennetun uuden valtuustorakennuksen tieltä.

Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Ulkoarkkitehtuurin klassistinen muotokieli on niukka. Pohjakerroksen seinäpinnassa on viivarustikointi. Keskikerroksen ikkuna-aukot ovat kehystetyt.

Sofiankadun puoleisen kaksikerroksisen siipirakennuksen ulkoasu vastaa päärakennuksen alimpien kerrosten arkkitehtuuria. Rakennuksen keskivaiheilla on porttikäytävä ja vielä jäljellä olevassa kadunpuoleisessa seinässä on suuri suorakulmainen aukko.

Sisätilat:
Päärakennuksen kiinteä sisustus käsittää yksityiskohtia sekä rakentamisajalta että myöhemmistä korjaus- ja muutosvaiheista. Siipirakennuksen sisätilat on uudistettu.

Päärakennus on kolmikerroksinen kulmatalo, jonka sisäänkäynti on Aleksanterinkadun puolelta. Sisäänkäynnistä johtaa kapea, holvattu käytävä porrashuoneeseen. Torin puoleisessa siivessä on keskeissalipohjakaava. Pihan puolella ullakolle on tehty toimistohuoneita.

Senaatintorin varrella sijaitsevat Bockin talo (Aleksanterinkatu 20), Burzin talo (Aleksanterinkatu 22) ja Helleniuksen talo (Aleksanterinkatu 24) kuuluvat nykyisin samaan kiinteistöön. Kaupungintalon (Pohjoisesplanadi 11-13) kanssa ne muodostavat Leijona-korttelin, joka on osa neljän korttelin muodostamaa Torikorttelit-kokonaisuutta (korttelit Elefantti, Leijona, Sarvikuono ja Dromedaari).