historia: Turun palon jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin ja sille varattiin tontti Senaatintorin länsilaidalta. Sijainti jo hahmottuneessa keskustassa sekä rakennuksen käyttötarkoitus vaikuttivat yliopiston kreikkalaishenkiseen muotoon. C. L. Engelin suunnitelma valmistui keväällä v. 1828. Rakennus vihittiin käyttöön 19. kesäkuuta v. 1832. Pian valmistui myös voimistelu-, miekkailu- ja tanssisalirakennus Fabianinkadun puolelle. Muurin ympäröimällä pihalla oli runsas puusto.

Yliopistorakennuksen laajentaminen tuli ajankohtaiseksi 1930-luvulla. Yleisen arkkitehtikilpailun pohjalta alkoi suunnittelutyö J. S. Sirénin johdolla v. 1933. Vanha piharakennus sekä muurit purettiin. Piharakennuksen paikalle sijoitettu uudisrakennus sekä sitä vanhaan päärakennukseen yhdistävät matalat siivet valmistuivat 1930-luvun jälkipuoliskolla. Laajennuksen yhteydessä suoritettiin vanhassa osassa korjaustöitä (mm. juhlasalia pidennettiin).

Vuoden 1944 pommituksissa vanha puoli (etenkin juhlasali ja rakennuksen eteläosa) vaurioituivat pahoin ja korjaus tehtiin samana vuonna.
Pommituksen jälkeen tehtiin myös mm. juhlasalin laajennus v. 1945 (arkk. J. S. Sirén).

Hallituskadun siiven korjaus tehtiin v. 1970 (arkk. K. Ström & O. Tuomisto), kahvilan korjaus v. 1972 (arkk. toim. K. Ström & O. Tuomisto) ja suomalais-ugrilaisten kielten laitos uuden osan 3. kerroksessa v. 1983 (arkk. toim. K. Ström & O. Tuomisto).

Kahvilaa korjattiin ja laajennettiin jälleen v. 1983 (E. Pekkala & V. Heikkinen). Päärakennuksen korjaus tehtiin v. 1988 (Laiho, Pulkkinen & Raunio).

Rakennuksen peruskorjaus vuosina 2019–2023 tehtiin kahdessa osassa:
Vuosina 2019–2021 remontoitiin vuonna 1832 valmistunut, arkkitehti C. L. Engelin suunnittelema, Senaatintorin puoleinen rakennusosa.
Vuosina 2021–2023 remontoitiin Fabianinkadun puolella vuonna 1937 valmistunut, J. S. Sirénin suunnittelema, rakennusosa.

Vanhan puolen ulkoasu edustaa kreikkalaisvaikutteista klassismia vastapainoksi Valtioneuvoston "roomalaisuudelle". Keskirisaliitti ja sivurisaliitit leimaavat torisivua. Ikkuna- ja oviaukot ovat suorakulmaiset. Koko julkisivu on rustikoitu. Uusi puoli mukailee ulkoasultaan vanhaa puolta; yhdyssiivet on muotoiltu niitä taitavasti välittäviksi. Uuden puolen sisätiloja leimaa arvokas neonklassistinen henki.

Sisätilat:
Vanha puoli on korostetun aksiaalinen. Keskellä on arkkitehtonisesti erittäin hienosti jäsennelty ja detaljoitu eteishalli, joka on koko rakennuksen korkuinen. Sen takana on juhlasali keskikäytävään liittyen. Eteishallin sivuilla on portaikot. Luentosalit ja konsistorin ym. kokoushuoneet ryhmittyvät keskikäytävän ympärille. Kiinteä sisustus on eteishallia lukuun ottamatta sangen yksinkertainen. Uuden puolen rakentamisen yhteydessä avatut yhteydet siipirakennuksiin hajottavat 1. kerroksen sisätilojen selkeän rakenteen. Juhlasali on puolipyöreä ja kolmen kerroksen korkuinen. Sitä laajennettiin jo ennen sodan aikaisten pommitusvaurioiden korjaustöitä.