historia: Raatimies ja kauppias G. J. Bockin 1760-luvulla rakennuttama talo oli alun perin kaksikerroksinen mansardikattoinen kauppiastalo. Rakennuksen suunnittelijaa ei tunneta, mutta on mahdollista, että työstä olisi vastannut rakennusmestari Samuel Bernerin töiden jatkaja, rakennusmestari Johan Christoffer Hillert tai joku muu Viaporin linnoitustöiden urakoitsijoista. Tyyliltään rakennus edusti hårlemanilaista klassismia. Tontilla oli alkuaan kaksi erillistä kivirakennusta: päärakennus ja sivurakennus nykyisen Katariinankadun varrella.

Vuonna 1801 kiinteistön omistajaksi tuli ylisotakomissariaatti ja Bockin talosta tuli Helsingin paikallismajurin asuin- ja virkatalo, ns. ordonanssitalo. Venäläisten vallattua Helsingin maaliskuussa 1808 Bockin talo siirtyi Keisarillisen sotaministeriön haltuun ja siitä tuli venäläisen upseeripäällystön asuintalo.

Nykyisen asunsa talo sai, kun se vuosina 1816 - 1819 muutettiin kenraalikuvernöörin väliaikaiseksi asunnoksi. Keisari vahvisti 1816 arkkitehti C.L. Engelin laatiman muutossuunnitelman. Pääsiipeä korotettiin kerroksella ja Katariinankadun siipi rakennettiin yhtenäiseksi. Pääsiiven ulkoasu sekä sisätilat muuttuivat perusteellisesti. Tontin länsirajalle sijoitettiin kenraalikuvernöörin juhlasali.

Vuonna 1837 kaupunki osti kiinteistön raatihuoneeksi. Tällöin molemmat siipirakennukset otettiin osittain vankilakäyttöön. Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa Bockin talon juhlasalissa 12.5.1875. Vuodesta 1882 rakennus toimi kaupungintalona.

Katariinankadun pohjoinen porttiholvi muutettiin kahdeksi huonetilaksi Gustaf Nyströmin piirustusten mukaan vuonna 1884. Viereisen Burtzin talon tultua kaupungin omistukseen vuonna 1892, talot liitettiin toisiinsa puhkaisemalla oviaukkoja talojen välisiin päätyseiniin. Helleniuksen talon siirryttyä kaupungille vuonna 1896, liitettiin nämä kaikki kolme entistä kauppiastaloa yhdeksi kokonaisuudeksi vuonna 1899. Tonteista muodostettiin tontti 22.

Matalan laajennusosan rakentaminen pihan luoteiskulmaan toteutettiin vuonna 1903 Sanfr. Hongellin suunnitelmien mukaan. Katariinankadun puoleinen sivurakennus joutui perusteellisen muutostyön kohteeksi pari vuotta myöhemmin, vuonna 1905. Arkkitehti Waldemar Aspelinin piirustusten mukaisesti rakennusta laajennettiin länteen arkistoksi muutettaessa. Alkuperäiset sisärakenteet ja pihafasadi purettiin. Katujulkisivu muutettiin nykyiselleen päärakennukseen sulautuvaksi kopioimalla ikkunajako ja aukkorytmitys sekä rappauskoristelu päärakennuksen itäsiivestä.

Rakennus siirtyi raastuvanoikeuden käyttöön 1910-luvulla. Rakennus muutettiin keskuslämmitteiseksi kahdessa vaiheessa, ja samalla rakennuksen kaakeliuunit purettiin. Vuoden 1912 suunnitelmat laati arkkitehti Karl Hård af Segerstad. Toinen vaihe toteutettiin arkkitehti Gunnar Taucherin johdolla vuonna 1936. Työvaiheiden välillä, vuonna 1933, korttelin 30 kaikki tontit oli yhdistetty yhdeksi, suureksi tontiksi numero 30.

Viereisen Burtzin kiinteistön poliisivankila, nk. Petsamo, laajennettiin Bockin talon länsisiiven päälle vuonna 1947 arkkitehti Hilding Ekelundin piirustusten mukaan. Ekelund suunnitteli myös vuoden 1948 korjauksen, jonka yhteydessä entiset vankilan tilat palautettiin raastuvanoikeuden huoneiksi. Petsamo purettiin 1980-luvun muutostöiden yhteydessä.

Bockin talon peruskorjauksen suunnitteli vuosina 1985 -1988 arkkitehti Aarno Ruusuvuori, ja se toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Entistävän peruskorjauksen yhteydessä sisääntuloaula, porrashuone ja toinen kerros palautettiin kokonaan Engelin aikaiseen väritykseen, ja 2. ja 3. kerroksesta palautettiin osa 1800-luvun jälkipuoliskon kattomaalauksista.

Nykyisin talossa on kaupunginkanslian tiedotus- ja edustustiloja sekä kaupunginvaltuuston valtuustoryhmien kokous- ja vastaanottotilat.

Rakennuksen julkisivumateriaalina on rappaus. Rakennus on eri vaiheissa rakennettu, mutta tyylillisesti johdonmukainen. Pääfasadia hallitsee neljällä joonialaisella pylväällä ja frontonilla varustettu keskirisaliitti, joka on arkkitehtonisen voimakkaasti korostettu kaariaiheineen ja parvekkeineen. Pääkerroksen ikkuna-aukot ovat kehystetyt.

Pohjakerros on rustikoitu. Nämä piirteet ovat ominaisia myös Katariinankadun puoleiselle katusivulle, jonka sisäänkäyntiakselia on erityisesti korostettu. Pihafasadi on aksiaalinen, joskin pihasiipien laajennukset ja ajoramppi kaupungintalon paikoituskellariin heikentävät pihan arkkitehtonista tehoa. Katariinankadun puoleisen kaksikerroksisen sivurakennuksen ulkoasu on sommiteltu raatihuoneen itäsiiven kaltaiseksi, vaikka volyymi, ulkoarkkitehtuuri ja sisätilat ovat huomattavasti pääsiipeä myöhemmät.

Sisätilat: Pääsiiven sisätilojen tilanjärjestely, porrashuone ja pääosa kiinteästä sisustuksesta on peräisin 1810-luvun rakennusvaiheesta. Länsisiiven arkkitehtonisesti merkittävä sali liittyy kiinteästi toisen kerroksen sisätiloihin. Rakennus on U:n muotoinen. Pääsiipi on Senaatintorin puolella. Katariinankadun siiven tilat liittyvät pääsiipeen, samoin länsisiiven sali toisen kerroksen tiloihin. Rakennuksen alla ovat suuret, holvatut kellarit pääosin rakentamisajalta.

Senaatintorin varrella sijaitsevat Bockin talo (Aleksanterinkatu 20), Burzin talo (Aleksanterinkatu 22) ja Helleniuksen talo (Aleksanterinkatu 24) kuuluvat nykyisin samaan kiinteistöön. Kaupungintalon (Pohjoisesplanadi 11-13) kanssa ne muodostavat Leijona-korttelin, joka on osa neljän korttelin muodostamaa Torikorttelit-kokonaisuutta (korttelit Elefantti, Leijona, Sarvikuono ja Dromedaari).