Leo ja Regina Wainsteinin säätiö järjesti 1939 kilpailun, jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen voitti kilpailun ehdotuksellaan Ilmatar ja sotka, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuksen puistoon. Veistos paljastettiin 1946.

Veistoksen aihe on Kalevalan luomismyytistä. Ilmatar ilman henki on tullut raskaaksi myrskystä ja merestä ja odottaa Väinämöistä. Odottava Ilmatar kelluu meren aalloilla 700 vuotta kunnes sotka asettuu luodoksi luulemalleen Ilmattaren polvelle, munii 7 munaa ja alkaa hautoa. Haudonnasta syntyvä kuumuus saa Ilmattaren ravistamaan polveaan, jolloin munat vierähtävät rikki ja niistä syntyvät maailman elementit maa, taivas, aurinko, kuu jne.

Aaltosen tekemä veistos on kiinnostava yhdistelmä kansainvälistä art deco -henkistä muotoajattelua ja kansallista eeppistä aihetta. Veistoksen hahmo tuo helposti mieleen myös klassisen mytologian Leda ja Joutsen -aiheen tulkinnat maalaus- ja veistotaiteessa.

Veistoksen jalusta on Vehmaan punaista graniittia. Jalustaan on kaiverrettu lainaukset Kalevalan ensimmäisestä, Ilmatarta ja sotkaa kuvaavasta runosta.

Teos on saatu lahjoituksena, ja se kuuluu Helsingin kaupungin taidekokoelmaan, jota HAM Helsingin taidemuseo hallinnoi.